Nanna Häll
Nanna Häll (s. 12. helmikuuta 1894 Tornio - 24. huhtikuuta 1977 Espoo) oli sairaanhoitaja, joka toimi Mannerheimin lastensuojeluliiton huoltohoitajana, Lastenlinnan johtajattarena ja Lastenklinikan ylihoitajana. Hän toimi myös aktiivisesti Suomen Sairaanhoitajatarliitossa sen perustamisesta 1925 lähtien.[1]
Hällin vanhemmat olivat kaupunginkasööri Henrik Häll ja Rosa Aurora Liljeqvist. Hän oli 15-lapsisen perheen kolmanneksi nuorin. Häll valmistui sairaanhoitajaksi Helsingin yleisen sairaalan kurssilta 1919 ja täydensi sitten tietojaan Mannerheimin lastensuojeluliiton huoltosisar- (1921), kouluhoitaja- (1923) ja terveyssisarkursseilla (1930), samoin kuin tekemällä opintomatkoja Eurooppaan.[1]
Mannerheimin lastensuojeluliiton huoltohoitajana Lastensairaalan poliklinikalla Häll työskenteli vuodesta 1921 tohtori Sven Donnerin kanssa. Hän toimi myös lastenhuoltomuseon eli kiertävän lastenhuoltonäyttelyn johtajattarena, joka perustettiin Arvo Ylpön Saksasta saamien vaikutteiden pohjalta. Museomatkojen ohella Häll ohjasi äitejä ja myöhemmin Lastenlinnan opiskelijoita lastenhuoltotyössä. Lastenlinnassa hän toimi 1922-1926, kaksi viimeistä vuotta sen johtajattarena. Tämän jälkeen hän työskenteli Lastensairaalassa.[1]
Vuodesta 1946 alkaen Häll työskenteli Lastenklinikalla, jonka suunnitteluun, rakentamiseen ja käyttöön ottoon hän osallistui tiiviisti. Hän muun muassa suunnitteli yksityiskohtaisesti potilashuoneet varusteineen. Ylihoitajan tehtävässään hän oli Arvo Ylpön läheinen työtoveri, joka pyrki edistämään hoitotyön ohella sairaalassa annettavaa opetusta. Hänen vaikutuksestaan Lastenklinikalle perustettiin muun muassa erityinen opetushoitajan tehtävä. Eläkkeelle Lastenklinikalta Häll jäi 1956. Lestadiolaisen perhetaustan omaavan Hällin omaksuma ja noudattama elämänkatsomus oli teosofia.[1]
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- ↑ a b c d Maija Sorvettula: Häll, Nanna (1894-1977). Suomen Kansallisbiografia. Osa 4. Suomalaisen Kirjallisuuden Seura, 2004. ISBN 951-746-445-2. Sivut 197-198.
|
