Naisten Korisliiga-kausi 2013–2014

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Naisten Korisliiga-kausi 2013–2014
Joukkueita 9
Sarjan MVP Suomi Dionne Pounds
(Catz)
Korikuningatar Yhdysvallat Brandi Davis
(Huima)
Finaalien MVP Yhdysvallat Jordan Murphree
(Catz)
Runkosarjan voittaja Catz Lappeenranta
Mitalistit
Kultaa Catz Lappeenranta
Hopeaa Peli-Karhut
Pronssia Torpan Pojat
← < 2012–2013 2014–2015 > →

Naisten Korisliiga-kausi 2013–2014 oli ensimmäinen kausi, kun koripallon naisten Suomen mestaruudesta pelatiin Naisten Korisliiga -nimellä. Sarjan nimenä oli 1940-luvulta asti ollut koripallon naisten SM-sarja. Catz Lappeenranta voitti kaudella kolmannen peräkkäisen Suomen mestaruuden, voittaen kaikki runkosarjan ottelunsa ja häviten pudotuspeleissäkin ainoastaan yhden ottelun. Mestaruus oli seuran historian neljäs.

Ensimmäinen naisten liigakausi pelatiin yhdeksällä joukkueella. Edeltäneen kauden naisten I-divisioonan voittaja Helmi Capitals ei ottanut liigapaikkaa vastaan. Naisten SM-sarjasta edellisellä kaudella pudonnut BC Nokia otti ensin Capitalsilta vapautuneen sarjapaikan vastaan, mutta luopui pelaajapulaan vedoten sarjapaikasta syyskuussa. Paikkaa tarjottiin myös I-divisioonan finaaleissa pelanneille Vantaan Puhuttarille sekä toiselle SM-sarjasta pudonneelle seuralle Hyvinkään Pontevalle, mutta seurat kieltäytyivät liigapaikasta.

Runkosarja pelattiin yhdeksän joukkueen kolminkertaisena sarjana. Runkosarjan kahdeksan parasta selvisivät pudotuspeleihin, ainoastaan runkosarjan viimeiseksi jäänyt Turun Riento jäi pudotuspelien ulkopuolelle. Puolivälierien ottelupareissa kohtasivat Catz Lappeenranta ja Forssan Alku, Peli-Karhut ja Tapiolan Honka, Torpan Pojat ja Keravan Energia Team sekä Hongikon Nuorisoseuran Urheilijat ja Äänekosken Huima. Kaikki pudotuspelit pronssiottelua lukuun ottamatta pelatiin paras viidestä -järjestelmällä siten, että runkosarjassa paremmin sijoittuneella joukkueella oli sarjassa kotietu. Pronssimitalit ratkotiin pelaamalla yksi ottelu. Catz kaatoi finaalisarjassa Peli-Karhut voitoin 3–1.

Liigasta ei pudonnut eikä paikastaan joutunut karsimaan kauden päätteeksi yhtään joukkuetta. Liiga laajennettiin seuraavalle kaudelle kymmenen joukkueen laajuiseksi. I-divisioonan pudotuspelien voittaja Vimpelin Veto nousi suoraan Korisliigaan. Runkosarjassa neljänneksi sijoittunut HoNsU Jyväskylä, sekä kuudenneksi sijoittunut Keravan Energia Team luopuivat kauden jälkeen sarjapaikoistaan. HoNsU anoi paikkaa I-divisioonasta vedoten avainpelaajien lähtöön seurasta. Kerava ilmoitti luopumisen syyksi resurssipulan ja siirtyi pelaamaan alueellista II-divisioonaa. I-divisioonan finaalit Vimpelin Vedolle hävinnyt Hyvinkään Ponteva sekä välierävaiheessa Pontevaa vastaan pudonnut Tampereen Pyrintö nousivat seuraavaksi kaudeksi jyväskyläläisten ja keravalaisten tilalle liigaan.

Runkosarja[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Pudotuspeleihin
# Joukkue O V T P
1 Catz Lappeenranta 24 24 0 48
2 Peli-Karhut 24 21 3 42
3 Torpan Pojat 24 16 8 32
4 HoNsU Jyväskylä 24 12 12 24
5 Äänekosken Huima 24 12 12 24
6 Keravan Energia Team 24 8 16 16
7 Tapiolan Honka 24 7 17 14
8 Forssan Alku 24 4 20 8
9 Turun Riento 24 4 20 8

Pudotuspelit[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  Puolivälierät Välierät Finaalit
                           
  1  Catz Lappeenranta 3  
8  Forssan Alku 0  
  1  Catz Lappeenranta 3  
  5  Äänekosken Huima 0  
2  Peli-Karhut 3
  7  Tapiolan Honka 0  
    1  Catz Lappeenranta 3
  2  Peli-Karhut 1
  3  Torpan Pojat 3  
6  Kerava 0  
  2  Peli-Karhut 3 Pronssiottelu
  3  Torpan Pojat 0  
4  HoNsU Jyväskylä 2 3  Torpan Pojat 76
  5  Äänekosken Huima 3   5  Äänekosken Huima 70