Nahkiaiskalat

Kohteesta Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Nahkiaiskalat
Fossiili: Devonikausi - Nykyaika (Holoseeni)
376,1–0 Ma[1]
Nahkiainen (Lampetra fluviatilis)
Nahkiainen (Lampetra fluviatilis)
Tieteellinen luokittelu
Domeeni: Aitotumaiset Eucarya
Kunta: Eläinkunta Animalia
Pääjakso: Selkäjänteiset Chordata
Alajakso: Selkärankaiset Vertebrata
Yläluokka: Petromyzontomorphi
Luokka: Petromyzontida
Lahko: Nahkiaiskalat
Petromyzontiformes
Berg, 1940[1]
Alaryhmät

† = sukupuuttoon kuollut

Synonyymit

Hyperoartii[1][2]

Katso myös
 Wikispecies-logo.svg Nahkiaiskalat Wikispeciesissä
 Commons-logo.svg Nahkiaiskalat Commonsissa

Nahkiaiskalat (Petromyzontiformes) ovat ympyräsuisiin kuuluva leuattomien kalojen lahko, johon kuulu kolme nykyään elossa olevaa heimoa:[3][4][2]

Muiden ympyräsuisten tavoin nahkiaiset kuuluvat selkärankaisiin. Kaikilla aikuisilla nahkiaiskaloilla on hampain varustettu pyöreä, suppilomainen imusuu. Tiettävästi lahkoon kuuluu yhteensä noin 41 lajia. Osa lajeista (yhteensä 18) loisii toisissa kaloissa imemällä niistä verta. Lajit, jotka eivät loisi, eivät syö aikuisina lainkaan. Isoin osa nahkiaiskaloista on makeanveden lajeja (32 lajia), mutta osa lajeista viettää aikaansa myös merissä palatakseen jokiin lisääntymään. Ulkoisesti ne muistuttavat ankeriaita pitkine, suomuttomine vartaloineen.[5]

Nahkiaiskaloja on nautittu ravinnoksi ainakin keskiajalta lähtien ja ne ovat edelleen herkkua Lounais-Euroopassa (Espanja, Portugali ja Ranska) sekä Itämeren maissa, kuten Suomessa. Euroopan ulkopuolella niitä syödään ainakin Koreassa.[5]

Kehityshistoria[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Mayomyzon, yksi vanhimmista tunnetuista nahkiaiskaloista.

Nahkiaiskalojen alkuperä on ikivanha, mutta niiden yhteys viiksimpyräsuisiin (Myxini) ja leuallisiin selkärankaisiin (Gnathostomata) ei ole vielä selvä. Niiden kehityshistorian tutkimus kiinnostaa tutkijoita erityisesti siksi, että kaikki selkärankaiset ovat kehittyneet leuattomista kaloista.

Nahkiaskalojen fossiileja on löydetty melko vähän, koska rustokudos ei säily yhtä hyvin kuin luusto.[6] Myöhäiseltä devonikaudelta (Famenne-kaudelta) on löydetty hyvin nykyisen kaltainen nahkiaiskala, Priscomyzon riniensis, joka eli 360 miljoonaa vuotta sitten. Se todistaa niiden olevan eläviä fossiileja.[7]

Erityisen heikosti on säilynyt nahkiaiskalojen toukkien fossiileja, sillä ne ovat aikuisiakin hennompia. Vanhin tunnettu toukan fossiili on varhais-liitukaudelta, ainakin 125 miljoonan vuoden takaa. Se on löydetty samoista kerrostumista, joissa on säilynyt myös dinosaurusten höyheniä.[6]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b c Petromyzontiformes Fossilworks – Gateway to the Paleobiology Database. Viitattu 6.2.2017. (englanniksi)
  2. a b Nelson, Joseph S.: ”Phylum Chordata”, Fishes of the World, s. 24–27. Neljäs painos. Wiley, 2006. ISBN 0-471-25031-7. Teoksen verkkoversio (pdf) (viitattu 15.2.2017). (englanniksi)
  3. Order Summary for Petromyzontiformes (peilipalvelin) FishBase. Froese, R. & Pauly, D. (toim.). Viitattu 6.2.2017. (englanniksi)
  4. Haaramo, Mikko: Petromyzontidae - lampreys Mikko's Phylogeny Archive. Helsingin yliopisto. Viitattu 6.2.2017.
  5. a b New World Encyclopedia: Lamprey
  6. a b Lynch, M. Brendan: Earliest-known lamprey larva fossils unearthed in Inner Mongolia phys.org. 14. lokakuuta 2014. Viitattu 06.2.2017. (englanniksi)
  7. University of Chicago News Room: Scientists find lamprey a 'living fossil'