Myllynkivikaulus

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Myllynkivikaulus, 1588.

Myllynkivikaulus on pyöreä, poimutettu röyhelökaulus, jollaista käytettiin Euroopassa erityisesti 1500-luvun jälkipuoliskolla. Yksi muodin suunnannäyttäjistä oli kuningatar Elisabet I. Myllynkivikauluksia käyttivät sekä naiset että miehet.[1]

Kauluksen laatu kertoi kantajansa statuksesta. Aristokraatit teettivät kauluksensa hienosta pellavasta. Ne koristeltiin pitseillä, kullalla, hopealla ja silkillä. Köyhät suosivat halpoja materiaaleja.[1]

Kaulukset olivat irrallisia vaatekappaleita, jotka voitiin pestä, tärkätä ja muotoilla riippumatta muusta asusta. Ryhdikkään, kiekkomaisen röyhelön muotoiluun käytettiin erityistä puikkomaista silitysrautaa.[2] Röyhelö pidettiin kasassa sadoilla nuppineuloilla.[1]

Muodin alkaessa kaulukset olivat maltillisen kokoisia, mutta äärimmillään noin 30 senttiä leveitä. Niiden kannattelemiseen tarvittiin rautalankainen tukirakenne. Yhteen kaulukseen saatettiin käyttää viisi metriä materiaalia.[1]

Käyttö nykyään[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Piispa Erik Norman Svendsen, n. 1999

Myllynkivikaulus kuuluu Tanskan evankelis-luterilaisen kirkon pappien työasuun. Asuste kuului myös Norjan luterilaisen kirkon pappien asuun vuoteen 1980 asti, vaikkakin jotkin konservatiiviset papit käyttävät niitä edelleen.

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b c d A history of the Tudor ruff worldofshakespeare.com. Viitattu 26.7.2015.
  2. Fluting, goffering, Italian, crimping, poking irons Old and Interesting. Viitattu 26.7.2015.

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]