Myllynkivikaulus
_Portrait_of_a_Lady,_1588.jpg)
Myllynkivikaulus on pyöreä, poimutettu röyhelökaulus, jollaista käytettiin Euroopassa erityisesti 1500-luvun jälkipuoliskolla. Yksi muodin suunnannäyttäjistä oli kuningatar Elisabet I. Myllynkivikauluksia käyttivät sekä naiset että miehet.[1]
Kauluksen laatu kertoi kantajansa statuksesta. Aristokraatit teettivät kauluksensa hienosta pellavasta. Ne koristeltiin pitseillä, kullalla, hopealla ja silkillä. Köyhät suosivat halpoja materiaaleja.[1]
Kaulukset olivat irrallisia vaatekappaleita, jotka voitiin pestä, tärkätä ja muotoilla riippumatta muusta asusta. Ryhdikkään, kiekkomaisen röyhelön muotoiluun käytettiin erityistä puikkomaista silitysrautaa.[2] Röyhelö pidettiin kasassa sadoilla nuppineuloilla.[1]
Muodin alkaessa kaulukset olivat maltillisen kokoisia, mutta äärimmillään noin 30 senttiä leveitä. Niiden kannattelemiseen tarvittiin rautalankainen tukirakenne. Yhteen kaulukseen saatettiin käyttää viisi metriä materiaalia.[1]
Käyttö nykyään
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Myllynkivikaulus kuuluu Tanskan evankelis-luterilaisen kirkon pappien työasuun. Asuste kuului myös Norjan luterilaisen kirkon pappien asuun vuoteen 1980 asti, vaikkakin jotkin konservatiiviset papit käyttävät niitä edelleen.
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- ↑ a b c d A history of the Tudor ruff worldofshakespeare.com. Viitattu 26.7.2015.
- ↑ Fluting, goffering, Italian, crimping, poking irons Old and Interesting. Viitattu 26.7.2015.
Aiheesta muualla
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]