Kotkarausku
| Kotkarausku | |
|---|---|
 |
|
| Uhanalaisuusluokitus | |
|
|
|
| Tieteellinen luokittelu | |
| Domeeni: | Aitotumaiset Eucarya |
| Kunta: | Eläinkunta Animalia |
| Pääjakso: | Selkäjänteiset Chordata |
| Alajakso: | Selkärankaiset Vertebrata |
| Luokka: | Rustokalat Chondrichthyes |
| Alaluokka: | Leveäsuiset Elasmobranchii |
| Lahko: | Suurrauskut Myliobatiformes |
| Heimo: | Kotkarauskut Myliobatidae |
| Suku: | Myliobatis |
| Laji: | aquila |
| Kaksiosainen nimi | |
|
Myliobatis aquila |
|
| Katso myös | |
Kotkarausku (Myliobatis aquila) on kotkarauskujen heimoon kuuluva äärimmäisen uhanalainen rustokalalaji. Sitä tavataan Atlantin itäosassa ja Välimeressä.[2][3]
Kotkarausku kasvaa yleensä 120-senttiseksi,[3] mutta lajin yksilön suurin havaittu pituus on ollut 183 senttiä ja paino 14,5 kiloa.[2] Kala on selkäpuolelta sileä ja väriltään ruskea, kun taas vatsapuoli on likaisen valkoinen. Pyrstö on musta.[3] Kotkarausku elää 1–300 metrin syvyydessä, tosin yleensä matalissa lahdissa ja suistoissa.[2] Sen erottaa saman alueen keihäsrauskuista sen ulostyöntyvästä päästä. Uidessaan kotkarausku pitää päätään selvästi rintaeviä korkeammalla.[3] Kala liikkuu usein parvina.[2] Kotkarausku syö pohjaeläimistöä, pääasiassa nilviäisiä, mutta myös kaloja.[2][3] Se murskaa nilviäisten kuoret vahvoilla hampaillaan.[3]
Kotkarausku on kaikkien kotkarauskujen tapaan ovovivipaarinen, eli se hautoo munat sisällänsä ja synnyttää poikaset elävinä.[2][3] Poikanen saa ravintonsa alkuun ruskuaispussista, mutta myöhemmin se saa lisäravintoa suoraan emon kohtunesteistä. Naaraat ovat raskaana 6–8 kuukautta ja synnyttävät 3–7 jälkeläistä kerralla.[2]
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- ↑ Jabado, R.W., Chartrain, E., Cliff, G., Da Silva, C., Derrick, D., Dia, M., Diop, M., Doherty, P., Leurs, G.H.L., Metcalfe, K., Pacoureau, N., Porriños, G., Seidu, I., Soares, A., Tamo, A., VanderWright, W.J., Williams, A.B. & Winker, H.: Myliobatis aquila IUCN Red List of Threatened Species. Version 2021-1. 2021. International Union for Conservation of Nature, IUCN, Iucnredlist.org. Viitattu 25.3.2021. (englanniksi)
- ↑ a b c d e f g Myliobatis aquila (peilipalvelin) FishBase. Froese, R. & Pauly, D. (toim.). Viitattu 2.5.2015. (englanniksi)
- ↑ a b c d e f g Palmén, Ernst & Nurminen, Matti (toim.): Eläinten maailma, Otavan iso eläintietosanakirja. 2. Iilimato–Leopardit, s. 749. Helsinki: Otava, 1974. ISBN 951-1-01422-6.