Muutosvastarinta

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun

Muutosvastarinta tarkoittaa muutoksen tai sen suunnittelun vastustusta ja kritisointia, joka ilmenee yksilöiden tai ryhmien käyttäytymisessä. Se ilmenee esimerkiksi välinpitämättömyytenä, informaation torjumisena tai korostuneena itsesuojeluna. Muutosvastarinta liittyy ihmismielen taipumukseen puolustaa vanhoja tottumuksiaan. Muutosvastarinta on luonnollinen osa mitä tahansa muutosprosessia. Muutosprosessin epäonnistuminen johtuu yleensä siitä, että muutosprosessi on huonosti suunniteltu. Muutosjohtaminen on systemaattinen tapa hallita ja viedä muutosta eteenpäin. Muutosjohtamisessa tulee huomioida, että täydellistä muutosprosessin hallintaa ei yleensä saavuteta. Olennaista muutosprosessin onnistumisessa on se, ettei muutoksia ole liian usein ja ne ovat perusteltuja. Muutosvastarinta estää yleensä myös uuden oppimista.. [1] [2]

Ihmiset eivät välttämättä vastusta itse muutosta, vaan sen vaikutusta yhteisöön ja sen yksilöiden asemaan. Työ- tai muun yhteisön järjestelmiin ja rakenteisiin vaikuttava muutos voi häiritä henkilöiden välisiä suhteita tai muuttaa yhteisön jäsenten statusta tai valta-asemaa, joten muutosvastarintaa pitää ymmärtää. Muutos itsessään voidaan kokea järkeväksi, mutta sen seurauksia ei. Osa ihmisistä on innostuneempia kaikesta uudesta kuin toiset, jotka saattavat kokea lähes kaikki muutokset negatiivisina, jopa pelottavina. [3] [4]

C. G. Jungin mukaan psyykessä on neljä perustoimintoa, jotka ryhmittyvät rationaaliseen ja irrationaaliseen toimintaan.[1] Rationaalisia toimintoja ovat ajattelu, jossa ihminen yrittää ymmärtää ja sopeutua maailmaan havaintojen ja tiedon, rationaalisen ja loogisen ajattelun kautta sekä tunteminen, jossa ihminen arvioi maailmaa miellyttävän/epämiellyttävän ja hyväksynnän/hylkäämisen tuntemusten kautta. Irrationaalisia toimintoja ovat aistiminen, jossa ihminen saa tietoa aistien avulla sekä intuitio, jossa yksilö havainnoi tiedostamattoman kautta. Irrationaaliset toiminnot operoivat pelkkien havaintojen avulla, ilman että ne tulkitsevat tai analysoivat niitä, siis päinvastoin kuin rationaaliset toiminnot. Jungin mukaan jokaisessa ihmisessä löytyvät nämä kaikki neljä toimintoa, mutta jokaisella yksi toiminto on hallitseva ja vaikuttaa enemmän kuin muut käyttäytymiseemme sosiaalisella, älyllisellä ja kulttuurisella tasolla. Tätä Jungin ihmistyyppimallia voidaan hyödyntää, kun yritetään ymmärtää ihmisten käyttäytymistä muutoksissa. Ratkaiseva tekijä Jungin mukaan on informaation käsittelyyn liittyvä taipumus. Käsitteleekö henkilö ensisijaisesti viiden perusaistin (näkö, kuulo, haju, maku ja tunto) kautta tulevaa informaatiota vai ns. kuudennen aistin eli intuition kautta tulevaa informaatiota. Ne jotka toimivat pääsääntöisesti intuitionsa perusteella lähtevät nopeammin mukaan uusiin asioihin kuin ne jotka käsittelevät informaation pääsääntöisesti viiden perusaistin kautta. Intuition kautta toimivat ovat niitä, jotka suunnittelevat uutta ja viiden perusaistin kautta toimivat pyrkivät säilyttämään tilanteet ennallaan ja helposti vastustavat kaikkea muutosta. Ilman intuitionsa kautta toimivia, uuden suunnittelijoita, ei tapahtuisi muutoksia. [5] [6]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Henkilöstökehittäjän käsikirja, Inscape publishing
  2. Muutos haastaa työhyvinvoinnin, Varma, 2005
  3. Henkilöstökehittäjän käsikirja, Inscape publishing
  4. Muutos haastaa työhyvinvoinnin, Varma, 2005
  5. Muutosvastarinta ja sen käsittely, Brien Palmer, 2004
  6. Personality theories, Boeree, 2003