Mustaposkidelfiini
| Mustaposkidelfiini | |
|---|---|
 |
|
| Uhanalaisuusluokitus | |
|
|
|
| Tieteellinen luokittelu | |
| Domeeni: | Aitotumaiset Eucarya |
| Kunta: | Eläinkunta Animalia |
| Pääjakso: | Selkäjänteiset Chordata |
| Alajakso: | Selkärankaiset Vertebrata |
| Luokka: | Nisäkkäät Mammalia |
| Alaluokka: | Theria |
| Osaluokka: | Istukkanisäkkäät Eutheria |
| Lahko: | Valaat Cetacea |
| Alalahko: | Hammasvalaat Odontoceti |
| Heimo: | Delfiinit Delphinidae |
| Suku: | Valkokuvedelfiinit Lagenorhynchus |
| Laji: | australis |
| Kaksiosainen nimi | |
|
Lagenorhynchus australis |
|
 Mustaposkidelfiinin levinneisyys |
|
| Katso myös | |
|
|
|
Mustaposkidelfiini eli patagoniandelfiini eli eteländelfiini (Lagenorhynchus australis) on pieni delfiinilaji, jota tavataan Etelä-Amerikan eteläosan rannikkovesistä.
Rakenne[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Syntyessään mustaposkidelfiini on yhden metrin pituinen, ja täysikasvuisena 2,1 metriä. Painoa on noin 115 kg. Sillä on tummanharmaat kasvot ja leuka. Selkä on pitkälti musta, jonka poikki menee yksi luonnonvalkoinen kaareva raita, joka jakautuu selän kummallekin puolelle. Vatsa ja evien takaosat ovat valkoiset. Kylkievät ovat melko pienet ja pyrstöevän välissä on lovi.
Laji muistuttaa paljon mustadelfiiniä.
Levinneisyys[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Mustaposkidelfiinit elelevät Etelä-Amerikan rannikkovesillä. Niitä on tavattu Chilen puolella Valparaísossa saakka ja Argentiinassa maan pohjoisosiin saakka. Lisäksi lajia on nähty säännöllisesti Falklandinsaarten vesiltä.[1]
Mustaposkidelfiiniä esiintyy pääsääntöisesti rantavesistä alle 200 metrin syvyydessä. Tulimaassa ja Chileten eteläosissa lajia tavataan syvissä salmissa ja vuonoissa. Chiloén saaristossa niitä on puolestaan erityisesti matalissa alle 30 metriä syvissä vesissä.[1]
Käyttäytyminen[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Mustaposkidelfiinit kokoontuvat pienissä, 5–20 yksilön ryhmissä. Joskus harvoin kesällä ja syksyllä ne voivat uida suuremmissa, 100 yksilön ryhmissä. Ryhmät liikkuvat yleensä hitaasti rantaviivan suuntaisesti pienillä alueilla. Tämän vuoksi ne joutuvat helposti kalaverkkoihin. 1970- ja 80-luvuilla Chilen kalastajien verkkoihin joutui tuhansia delfiinejä vuosittain. Myös Argentiinassa on havaittu ajautumisia verkkoihin.
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- National Audubon Society: Guide to Marine Mammals of the World ISBN 0-375-41141-0
- Encyclopedia of Marine Mammals ISBN 0-12-551340-2
- LeDuc, R.G., Perrin, W.F., Dizon, A.E. (1999). Phylogenetic relationships among the delphinid cetaceans based on full cytochrome b sequences. Marine Mammal Science 15, 619–648.
- May-Collado, L., Agnarsson, I. (2006). Cytochrome b and Bayesian inference of whale phylogeny. Molecular Phylogenetics and Evolution 38, 344-354.
- Schevill, W.E., Watkins, W.A. (1971). Pulsed sounds of the porpoise Lagenorhynchus australis. Breviora 366, 1–10.
Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- ↑ a b c Heinrich, S. & Dellabianca, N: Lagenorhynchus australis IUCN Red List of Threatened Species. Version 2019-1. 2019. International Union for Conservation of Nature, IUCN, Iucnredlist.org. Viitattu 24.3.2019. (englanniksi)
Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Laji.fi: Patagoniandelfiini (Lagenorhynchus australis)
- ITIS: Lagenorhynchus australis (englanniksi)
- University of Michigan, Animal Diversity Web (ADW): Lagenorhynchus australis, Peale's dolphin (englanniksi)
- Food and Agriculture Organization of the United Nations (FAO): Lagenorhynchus australis (englanniksi)
| ||||||||||