Mustakurkkumomotti
| Mustakurkkumomotti | |
|---|---|
_Copan.jpg) |
|
| Uhanalaisuusluokitus | |
|
|
|
| Tieteellinen luokittelu | |
| Domeeni: | Aitotumaiset Eucarya |
| Kunta: | Eläinkunta Animalia |
| Pääjakso: | Selkäjänteiset Chordata |
| Alajakso: | Selkärankaiset Vertebrata |
| Luokka: | Linnut Aves |
| Lahko: | Säihkylinnut Coraciiformes |
| Heimo: | Momotit Momotidae |
| Suku: | Eumomota |
| Laji: | superciliosa |
| Kaksiosainen nimi | |
|
Eumomota superciliosa |
|
| Alalajit[2] | |
|
|
| Katso myös | |
|
|
|
Mustakurkkumomotti (Eumomota superciliosa)[3] on momotteihin kuuluva lintulaji. Lajia tavataan Keski-Amerikassa.
Koko ja ulkonäkö[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Mustakurkkumomotti kasvaa 34–35 cm pitkäksi. Sukupuolet muistuttavat toisiaan ulkonäöltään. Lajin pää, alaselkä ja siivet ovat vihreät. Silmienympärystät ovat mustat ja silmäkulmassa on leveä vaaleansininen juova. Mustakurkkumomotin kurkussa on sinireunainen musta laikku. Rinta, vatsa ja yläselkä ovat punaruskeat. Siipien kärjissä on vaaleansinistä ja mustaa. Kaksi vaaleansinisen pyrstön sulkaa ovat pidentyneet siimamaisiksi ja niiden kärki muistuttaa melaa.[4][5][6]
Levinneisyys ja elintavat[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Mustakurkkumomottia tavataan Meksikon eteläosista Costa Ricaan. Lajin elinympäristöä ovat metsät, pensaikot ja puutarhat. Mustakurkkumomotti liikkuu yksin tai pareittain, ja sen ravintoa ovat hyönteiset, hämähäkit ja pienet matelijat. Pesimäkausi on maaliskuulta toukokuulle. Pesä kaivetaan törmään, ja useat mustakurkkumomottiparit voivat pesiä lähekkäin. Naaras munii kolmesta viiteen munaa, ja pesintöjä voi olla kauden aikana kaksi.[4][5][6]
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- ↑ BirdLife International: Eumomota superciliosa IUCN Red List of Threatened Species. Version 2022-2. 2020. International Union for Conservation of Nature, IUCN, Iucnredlist.org. Viitattu 28.6.2023. (englanniksi)
- ↑ Integrated Taxonomic Information System (ITIS): Eumomota superciliosa (TSN 554539) itis.gov. Viitattu 28.6.2023. (englanniksi)
- ↑ Mustakurkkumomotti – Eumomota superciliosa Suomen Lajitietokeskus. Viitattu 28.6.2023.
- ↑ a b Andrew C. Vallely, Dale Dyer: Birds of Central America, s. 250. Princeton University Press, 2018. ISBN 978-0-691-13801-5. Kirja Googlen teoshaussa (viitattu 28.6.2023). (englanniksi)
- ↑ a b Carrol L. Henderson: Birds of Costa Rica, s. 182. University of Texas Press, 2010. ISBN 978-0-292-71965-1. Kirja Googlen teoshaussa (viitattu 28.6.2023). (englanniksi)
- ↑ a b Constance Johnson: Eumomota superciliosa Animal Diversity Web. Viitattu 28.6.2023. (englanniksi)