Musa Silver
Elli Elisabeth ”Musa” Silver (16. helmikuuta 1907 Pori – 2000 Milano[1]) oli suomalainen oopperalaulaja sekä diplomaatti. Hänen laulajanuransa kesti vain muutamia vuosia 1930-luvulla, jonka jälkeen Silver toimi kolmen vuosikymmenen ajan Suomen vara- ja pääkonsulina Milanossa. Hän oli Suomen ensimmäinen konsulin tehtävään nimitetty nainen.
Elämä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Lapsuus ja opinnot[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Porin viidennessä kaupunginosassa syntynyt Musa Silver kirjoitti ylioppilaaksi Porin tyttölyseosta vuonna 1930, jonka jälkeen hän aloitti lääketieteen opinnot Helsingin yliopistossa. Silver jatkoi myös Porissa aloittamaansa musiikkiharrastusta opiskelemalla laulua kansalaisopistossa. Ensikonserttinsa hän teki Helsingissä vuonna 1933.
Ura oopperalavoilla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Silver jatkoi lauluopintojaan Milanossa, jossa hän opiskeli muun muassa tunnetun italialaisen sopraanon Giannina Arangi-Lombardin johdolla. Vuonna 1936 Silver voitti Wienissä järjestetyn kansainvälisen laulukilpailun. Hän lauloi 1930-luvulla muun muassa Rooman oopperatalossa ja Zürichin Tonhallessa sekä konsertoi eri puolilla Keski-Eurooppaa. Suomen, Italian ja Sveitsin lisäksi Silver esiintyi Saksassa, Unkarissa ja Tšekkoslovakiassa.
Musa Silver ei tiettävästi tehnyt yhtään levytystä, mutta hän lauloi useissa eri radioissa. Yleisradion lisäksi Silver esiintyi ainakin Italian, Saksan, Itävallan ja Sveitsin radioissa. Yleisradion arkistossa häneltä on säilynyt ainoastaan yksi nauhoitus vuodelta 1935.[2]
Diplomaattina[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Toisen maailmansodan sytyttyä Silver jätti oopperalavat ja alkoi vuonna 1941 työskennellä sihteerinä Suomen Milanon pääkonsulaatissa. Hän jatkoi tehtävässä vuoteen 1951 saakka, ollen vuodet 1944–1945 Bernin suurlähetystön sihteerinä.
Vuonna 1952 Musa Silver nimitettiin Suomen Milanon varakonsuliksi. Hän oli ensimmäinen konsulin tehtäviä hoitanut suomalainen nainen. Vuonna 1961 Silveristä tehtiin pääkonsuli, jona hän toimi aina vuoteen 1979 saakka.
Silverin ystäväpiiri Italiassa käsitti vuosikymmenten aikana suuren joukon maassa vaikuttaneita suomalaisia eri alojen taiteilijoita sekä Italiassa vierailleita poliitikkoja ja yhteiskunnallisia vaikuttajia. Hän ystävystyi muun muassa kirjailija Mika Waltarin kanssa, jonka Silver järjesti hoitoon tämän sairastuttua uupumukseen Italian-matkallaan vuonna 1953.[3]
Musa Silver sai ansioistaan useita kunnimerkkejä. Hänelle myönnettiin muun muassa Suomen Valkoisen Ruusun ritarikunnan suurristi ja Suomen Leijonan ritarimerkki. Lisäksi Silver sai korkeimman italialaisen kunniamerkin Italian tasavallan ansioritarikunnan suurristin.
Musa Silver kuoli kotikaupungissaan Milanossa 93-vuotiaana vuonna 2000.
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Ritva Sievänen-Allen: Musa Silver – matka muistoihini, WSOY 1996. ISBN 951-0-20865-5
Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- ↑ Hannes Tiira: Porin kasvot – tietoa ja tarinoita kotikaupunkini ihmisistä, 2007. ISBN 978-952-92-2016-8. Viitattu 11.1.2013.
- ↑ Musa Silver 10.2.2011. YLE Elävä arkisto. Viitattu 11.1.2013.
- ↑ Mika Waltarin burnout Milanossa syksyllä 1953 19.9.2008. Mansikka – Italian suomalaisten verkkolehti. Viitattu 11.1.2013.
| ||||||||||
