Muolaan ryhmä
| Muolaan ryhmä | |
|---|---|
 Kannaksen armeijan ryhmitys talvisodan alkaessa |
|
| Toiminnassa | 1939 |
| Valtio |
 Suomi |
| Puolustushaarat | Maavoimat |
| Rooli | Viivytystaistelu |
| Sodat ja taistelut | Karjalan kannaksen suojajoukkotaistelut |
| Ansiomerkit | Muolaan risti |
| Komentajat | |
| Tunnettuja komentajia | everstiluutnantti Antti Kääriäinen |
Muolaan ryhmä oli yksi talvisodan suojajoukkoihin kuuluneista joukkoyksiköistä, joiden tehtävänä oli suojata muiden joukkojen perustaminen ja ryhmittyminen pääpuolustuslinjalle. Ryhmän komentajana toimi everstiluutnantti Antti Kääriäinen.
Se keskitettiin 14. syyskuuta - 9. lokakuuta 1939 Karjalan kannaksen Polviselän (Kivennapa), Kekrolan, Kivennavan, Joutselän alueelle ja asettui siellä rakentamaan viivytysasemaa.[1]Sodan alettua 30, marraskuuta ryhmä viivytti viiden päivän ajan Puna-armeijaa, jonka jälkeen se vetäytyi päävastarinta-aseman taakse Perkjärven, Muolajärven ja Punnusjärven välisellä alueella.[2]
Organisaatio
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Jääkäripataljoona 3 (Perustettu Mikkelissä)
- Erillinen pataljoona 1 30. marraskuuta 1939 alkaen
- Erillinen pataljoona 4 (Perustettu Kyyrölässä)
- 1. ja 2. komppania ja muut osat perustettu pääasiassa muolaalaisista
- 3. komppania perustettu pääasiassa viipurilaisista
- 3. Rajakomppania (Perustettu Lintulassa)
- 4. Rajakomppania (Perustettu Kekrolassa)
- 2./Psto/l.Pr 30. marraskuuta 1939 alkaen
- 2./Psto/4.Pr
- 1. Erillinen Pioneerijoukkue, 30. marraskuuta 1939 alkaen[1]
Vahvuus yhteensä 126 upseeria, 715 aliupseeria ja 2889 sotilasta. Yhteensä 3730 miestä.[3]
Taistelun kulku
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]30. marraskuuta ryhmän oikealla sivustalla Joutselässä taisteli koko päivän ajan divisioonalle alistetun JP 3:n lähimmäksi rajaa sijoitettu komppania. Kyseinen komppania joutui kuitenkin illan tultua antamaan periksi ja aloitti vetäytymisensä kohti Lintulassa olevia pataljoonansa pääosia. Muolaan ja Lipolan ryhmän välisellä alueella neuvostojoukot pääsivät 5. Rajakomppanian estelyistä huolimatta etenemään kohti Kekrolan ja Vuottaan välistä tietä uhaten näin Kekrolassa taistelevan Er.P 4:n selustayhteyksiä. Pataljoona joutui aloittamaan vetäytymisensä asemistaan jo puolenpäivän aikaan ja ryhmittyi uudelleen puolustukseen noin seitsemän kilometriä taaempaan asemaan. Mainitun rajakomppanian vetäydyttyä ennakkoon laaditun suunnitelmansa mukaisesti Pulkkisen alueella avautui puna-armeijalle jälleen vapaa reitti etenemiseen koko Muolaan ryhmän selustaan. Neuvostojoukot keskeyttivät etenemisensä kuitenkin alkaneen yön ajaksi.[4]
1. joulukuuta ryhmän vasemmalla vastuualueella Er.P 4 taisteli pääosillaan aamupäivän Siiranmäen seudulla, mutta ylivoimaiset neuvostojoukot pakottivat pataljoonan perääntymään muutaman kilometrin päähän Ahijärvellä olevaan viivytysasemaan. Puna-armeijan yksiköille olisi tarjoutunut tilaisuus edetä Muolaan ja Lipolan ryhmien välisessä saumassa nopeasti kohti pääasemaa ja aiheuttaa nopeasti sivustauhka molempien ryhmien alueilla, mutta neuvostojoukot keskittivätkin voimansa etenemiseen kohti Kivennapaa (joka tarkoitti suoraviivaisen etenemisen kohti pääpuolustuslinjaa kääntymistä lähes 90 astetta). Ryhmän oikeanpuoleisella vastuualueella Lintulassa taistellut JP 3 joutui jo aamupäivällä luopumaan viivytysasemastaan ja vetäytymään Ahijärven ja Kotselän välissä olevalle viivytyslinjalle ja luovuttamaan Kivennavan kirkonkylän puna-armeijalle.[5]
Ryhmän alueella onnistui neuvostojoukkojen 2. joulukuuta kuluessa murtaa suomalaisjoukkojen puolustus linnoitetussa viivytysasemassa. Ryhmän vasempaan sivustaan kohdistui jo yöstä alkaen useita hyökkäyksiä. Alueella oli puolustuksessa Er.P 4, jonka vasemman puoleisin komppania joutui antamaan periksi puna-armeijan hyökkäyksen edessä jo aamulla osin siksi, että alueelle ei ollut saatavissa suomalaistykistön tukea. Suomalaisten vastahyökkäyksistä huolimatta neuvostojoukkojen onnistui laajentaa murtoaan ja lopulta viivytysasemasta oli luovuttava ja irtautumiskäsky annettiin kello 15.20. Suomalaisjoukot aloittivat vetäytymisensä kohti noin 12 kilometriä taempana sijaitsevaa seuraavaa viivytysasemaa.[6]
3. joulukuuta ryhmän alueella ei ollut merkittäviä taistelutoimia vaan tapahtumat koostuivat lähinnä partiokahakoista.[7]
Muolaan ryhmä sai 4. joulukuuta vetäytymiskäskyn pääasemaan siirtymiseksi, koska neuvostojoukkojen saatua aikaan murron uudessa viivytysasemassa ja vastahyökkäyksen epäonnistuttua ei edellytyksiä aseman pitämiselle enää katsottu olevan. Edellytysten arviointiin oli vaikuttanut myös virheellinen tieto neuvostopanssarien etenemisestä Muolaan ja Uudenkirkon ryhmän saumassa jo huomattavan syvälle Muolaan ryhmän sivustaan ja taakse.[8]
Seuraavan päivän kuluessa ryhmän viimeisetkin joukot olivat vetäytyneet pääaseman suojiin. 6. joulukuuta tehtiin armeijakunnan esikunnan aloitteesta vastahyökkäys Muolaanjärven kaakkoispuolella noin kahden pataljoonan voimin, mutta hyökkäys ei saavuttanut mainittavaa menestystä.[9]
Katso myös
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Karjalan kannaksen suojajoukkotaistelut talvisodassa
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- ↑ a b Sotatieteen Laitos: ”3.luku”, Talvisodan historia 1, s. 89-103. (Suojajoukkojen perustaminen ja keskittäminen) WSOY, 1977. ISBN 951-0-08146-9
- ↑ Sotatieteen Laitos: ”2. luku”, Talvisodan historia 2, s. 33-47. (Suojajoukkotaistelut) WSOY, 1978. ISBN 951-0-08147-7
- ↑ Pertti Kilkki. Talvisodan suojajoukkotaistelut Karjalan kannaksella. s. 113. Saatavilla: https://journal.fi/ta/article/view/47486/13361
- ↑ Sotatieteen laitos: "Talvisodan historia" osa 2 s. 35
- ↑ Sotatieteen laitos: "Talvisodan historia" osa 2 s. 37
- ↑ Sotatieteen laitos: "Talvisodan historia" osa 2 s. 39
- ↑ Sotatieteen laitos: "Talvisodan historia" osa 2 s. 43
- ↑ Sotatieteen laitos: "Talvisodan historia" osa 2 s. 42–44
- ↑ Sotatieteen laitos: "Talvisodan historia" osa 2 s. 46