Muhammad Jaqub Khan
| Muhammad Jaqub Khan | |
|---|---|
 | |
| Afganistanin emiiri | |
| Valtakausi | 21. helmikuuta 1879 – 12. lokakuuta 1879 |
| Edeltäjä | Šir Ali Khan |
| Seuraaja | Muhammad Aijub Khan |
| Syntynyt |
1849 Kabul, Afganistanin emiraatti |
| Kuollut |
15. marraskuuta 1923 Shimla, Brittiläinen Intia |
| Lapset |
Abdul Shakur Khan Abdul Ali Khan Abdul Karim Khan Abdul Aziz Khan Nur Muhammad Khan |
| Suku | Barakzai |
| Isä | Šir Ali Khan |
| Äiti | Maryam Begum |
| Uskonto | sunnalaisuus |
Muhammad Jaqub Khan (1849–1923) oli lyhyen aikaa vuonna 1879 hallinnut Afganistanin emiiri. Jaqub Khan nousi valtaistuimelle toisen afgaanisodan aikana brittien avulla isänsä Šir Ali Khanin tilalle. Brittien kanssa solmittiin Gandamakin sopimus, jolla Afganistan luopui itsenäisestä ulkopolitiikasta. Afganistanissa syttyi kuitenkin pian brittien vastaisia levottomuuksia, ja lopulta emiirikin kääntyi heitä vastaan. Jaqub Khan sytjäyttettiin lokakuussa, ja hän eli lopun elämänsä Intiassa.
Elämäkerta
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Muhammad Jaqub Khan syntyi vuonna 1849. Hänen isänsä oli Afganistanin myöhempi emiiri Šir Ali Khan.[1] Šir Ali nousi maan valtaistuimelle Jaqub Khanin isoisä Dust Muhammad Khanin kuoltua vuonna 1863, mutta vallanvaihdosta seurasi sisällissota, jonka aikana vuonna 1866 Šir Ali syrjäytettiin. Jaqub Khan tuki isäänsä tämän pyrkiessä taklaisin valtaistuimelleen, ja tukea saatiin myös briteiltä. Lopulta tammikuussa 1869 Šir Ali palasi takaisin valtaistuimelle.[2] Jaqub Khan toimi sittemmin Heratin kuvernöörinä.[1] Isän ja pojan välit huononivat.[2] Jaqub Khan oli tavoitellut myös Kandaharia, jonka kuvernööriksi Šir Ali nimitti kuitenkin toisen poikansa Abdullah Janin[1], josta hän teki myös virallisen seuraajansa[2]. Jaqub Khan nousi kapinaan isäänsä vastaan ja johti joukkonsa maan pääkaupunki Kabuliin. Hän kärsi kuitenkin tappion ja joutui pakenemaan takaisin Heratiin. Šir Ali antoi virallisesti anteeksi kapinoineelle pojalleen, ja tämä nimitettiin uudelleen Heratin kuvernööriksi. Turvatakuut saatuan Jaqub Khan matkusti myöhemmin Kabuliin, jossa hänen isänsä takuista huolimatta kuitenkin vangitutti hänet.[1]
Toinen afgaanisota syttyi marraskuussa 1878 brittijoukkojen ylittäessä Afganistanin rajan Intiasta. Britit voittivat nopeasti Šir Alin joukot, ja tämä pakeni pohjoiseen ja kuoli helmikuussa 1879. Kabulin vallanneet britit vapauttivat vankeudessa olleen Jaqub Khanin ja nostivat tämän valtaistuimelle. Lähellä Jalalabadia sijainneessa Gandamakin kylässä Jaqub Khan allekirjoitti brittien kanssa 26. toukokuuta 1879 niin sanotun Gandamakin sopimuksen, jolla Afganistan luopui brittien hyväksi itsenäisestä ulkopolitiikasta ja asetti pääkaupunkiin pysyvän brittiläisen delegaation. Britit puolestaan lupasivat hallitsijalle vuosittaisen 60 000 punnan raha-avustuksen ja lupasivat puolustaa maata ulkoisia uhkia vastaan. Sopimuksen pohja romahti kuitenkin nopeasti. Pääkaupungissa Kabulissa puhkesi syyskuussa 1879 levottomuuksia, ja brittiläinen neuvonantaja Louis Cavagnari surmattiin Bala Hisarin linnoituksessa. Myös Jaqub Khan kääntyi nyt brittejä vastaan ja sanoi ryhtyvänsä mieluummin puutarhuriksi kuin heidän nukkehallitsijakseen.[2]
Kabulin mellakoita seurasi brittikenraali Frederick Robertsin johtama marssi Kabuliin lokakuussa 1879.[2] Samassa kuussa Jaqub Khan pakotettiin luopumaan vallasta, ja hän asui loppuelämänsä Intiassa. Jaqub Khan kuoli vuonna 1923.[1] Emiirin valtaa Afganistanissa käytti ensin käytännössä Frederick Roberts, jota vastaan taisteli Muhammad Aijub Khan. Lopulta maan valtaistuimelle nostatettiin Šir Alin veljenpoika Abd al-Rahman Khan.[2]
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- ↑ a b c d e Ludwig W. Adamec: Historical Dictionary of Afghanistan, s. 391–392. (3. p.) The Scarecrow Press, 2003. ISBN 0 8108 4852 X (englanniksi)
- ↑ a b c d e f Andrei Sergejeff: Afganistanin historia: Silkkitietä kulttuurien risteykseen, s. 174–181, 183, 340. Gaudeamus Helsinki University Press, 2011. ISBN 978-952-495-219-4