Muhammad Jaqub Khan

Kohteesta Wikipedia
(Ohjattu sivulta Muhammad Ja’qub Khan)
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Muhammad Jaqub Khan
Yaqub Khan.jpg
Afganistanin emiiri
1879
Edeltäjä Šir Ali Khan
Seuraaja Muhammad Aijub Khan
Henkilötiedot
Syntynyt 1849
Kabul
Kuollut 1923
Delhi

Muhammad Jaqub Khan (18491923) oli lyhyen aikaa vuonna 1879 hallinnut Afganistanin emiiri. Jaqub Khan nousi valtaistuimelle brittien isänsä Šir Ali Khanin tilalle nostattamana toisen afgaanisodan aikana. Brittien kanssa solmittiin Gandamakin sopimus, jolla Afganistan luopui itsenäisestä ulkopolitiikasta. Afganistanissa syttyi kuitenkin pian brittien vastaisia levottomuuksia ja lopulta emiirikin kääntyi heitä vastaan. Jaqub Khan sytjäyttettiin lokakuussa ja hän eli lopun elämänsä Intiassa.

Elämäkerta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Muhammad Jaqub Khan (keskellä) valokuvassa Gandamakin sopimuksen allekirjoitustilaisuudesta.

Muhammad Jaqub Khan syntyi vuonna 1849 ja hänen isänsä oli Afganistanin sittempi emiiri Šir Ali Khan.[1] Šir Ali nousi maan valtaistuimelle Jaqub Khanin isoisä Dust Muhammad Khanin kuoltua vuonna 1863, mutta vallanvaihdosta seurasi sisällissota, jonka aikana vuonna 1866 Šir Ali syrjäytettiin. Jaqub Khan tuki isäänsä tämän pyrkiessä taklaisin valtaistuimelleen ja tukea saatiin myös briteiltä. Lopulta tammikuussa 1869 Šir Ali palasi takaisin valtaistuimelleen.[2] Jaqub Khan toimi sittemmin Heratin kuvernöörinä.[1] Isän ja pojan välit huononivat.[2] Jaqub Khan oli tavoitellut myös Kandaharia, jonka kuvernööriksi Šir Ali nimitti kuitenkin toisen poikansa Abdullah Janin[1], josta hän teki myös virallisen seuraajansa[2]. Jaqub Khan nousi kapinaan isäänsä vastaan johtaen joukkonsa maan pääkaupunki Kabuliin. Hän kärsi kuitenkin tappion ja joutui pakenemaan takaisin Heratiin. Šir Ali antoi virallisesti anteeksi kapinoineelle pojalleen ja tämä nimitettiin uudelleen Heratin kuvernööriksi. Turvatakuut saatuan Jaqub Khan matkusti myöhemmin Kabuliin, jossa takuista huolimatta hänen isänsä kuitenkin vangitutti hänet.[1]

Toinen afgaanisota syttyi marraskuussa 1878 brittijoukkojen ylittäessä Afganistanin rajan Intiasta. Britit voittivat nopeasti Šir Alin joukot ja tämä pakeni pohjoiseen kuollen vuoden 1879 helmikuussa. Kabulin vallanneet britit vapauttivat vankeudessa olleen Jaqub Khanin ja nostivat tämän maansa valtaistuimelle. Lähellä Jalalabadia sijainneessa Gandamakin kylässä Jaqub Khan allekirjoitti brittien kanssa 26. toukokuuta 1879 niin sanotun Gandamakin sopimuksen, jolla Afganistan luopui brittien hyväksi itsenäisestä ulkopolitiikasta ja asetti pääkaupunkiin pysyvän brittiläisen delegaation. Britit lupasivat puolestaan hallitsijalle vuosittaisen 60 000 punnan raha-avustuksen ja puolustaa maata ulkoisia uhkia vastaan. Sopimuksen pohja romahti kuitenkin nopeasti. Pääkaupunki Kabulissa puhkesi levottomuuksia syyskussa 1879 ja brittiläinen neuvonantaja Louis Cavagnari surmattiin Bala Hisarin linnoituksessa. Myös Jaqub Khan kääntyi nyt breittejä vastaan luonnehtien ryhtyvänsä mielummin puutarhuriksi, kuin heidän nukkehallitsijakseen.[2]

Kabulin mellakoita seurasi brittikenraali Frederick Robertsin johtama marssi Kabuliin lokakuussa 1879.[2] Jaqub Khan pakotettiin luopumaan valtaistuimestaan samassa kuussa ja hän asui loppuelämänsä Intiassa. Jaqub Khan kuoli vuonna 1923.[1] Emiirin valtaa Afganistanissa käytti ensin käytännössä Frederick Roberts, jota vastaan taisteli Muhammad Aijub Khan. Lopulta maan valtaistuimelle nostatettiin Šir Alin veljenpoika Abd al-Rahman Khan.[2]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b c d e Ludwig W. Adamec: Historical Dictionary of Afghanistan, s. 391-392. Kolmas painos. The Scarecrow Press, 2003. ISBN 0 8108 4852 X. (englanniksi)
  2. a b c d e f Andrei Sergejeff: Afganistanin historia - Silkkitietä kulttuurien risteykseen, s. 174-181, 183, 340. Gaudeamus Helsinki University Press, 2011. ISBN 978-952-495-219-4.