Moottoritorpedovene Isku
| Isku (MTV 3) | |
|---|---|
 |
|
| Aluksen vaiheet | |
| Rakentaja | Porvoon veneveistämö, Porvoo |
| Palveluskäyttöön | 1926 |
| Poistui palveluskäytöstä | kevät 1942 |
| Tekniset tiedot | |
| Uppouma | 11 t |
| Pituus | 16,5 m |
| Leveys | 3,4 m |
| Syväys | 1,1 m |
| Koneteho |
2 × Rolls-Royce-bensiinimoottori 597 kW 1 × 60 hv Olympia-risteilykone |
| Nopeus | 31 solmua |
| Miehistöä | 1+6 |
| Aseistus | |
| Aseistus |
2 × 45 cm torpedoa 1 × 7,6 mm konekivääri |
Moottoritorpedovene Isku (MTV 3) oli Suomen merivoimien moottoritorpedovene.
Valmistus[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Alus rakennettiin koeveneeksi Porvoon veneveistämöllä Porvoossa ja otettiin palvelukseen 1926. Koneet alukseen ostettiin Britanniasta, koska Suomessa ei vielä ollut saatavilla riittävän tehokkaita bensiinimoottoreita.
Aluksella oli Thornycroft-luokan veneiden muodot, mutta torpedot oli asetettu sivulaukaisimiin kuten italialaisissa veneissä.[1]
Palvelus[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Talvisotaan alus ei osallistunut, koska se oli jo talvitelakoitu ylimääräisten harjoitusten alkaessa. Isku osallistui jatkosodan ensimmäisiin operaatioihin ilman menestystä, koska sen pääkoneet oli käytännössä ajettu loppuun. Vain suomalaisvalmisteinen Olympia-risteilykone toimi kohtalaisen hyvin.
Pakkolaskun Suomen aluevesille tehneen venäläisen lentoveneen, Berijev MBR-2, miehistön pidätys (kapteeniluutnantti Holger Carring) 24. kesäkuuta 1941 Pellingissä oli Iskun ainoa varsinainen sotatoimi. Tämän operaation jälkeen veneen pääkoneet asetettiin käyttökieltoon, koska niiden käynnistäminen olisi ollut liian vaarallista. Hyökkäys risteilykoneella ei ollut mahdollista, koska se kehitti alle 10 solmun nopeuden. Vene makasikin koko purjehduskauden 1941 laiturissaan ja telakoitiin syksyllä muiden alusten mukana.
Keväällä 1942 telakoitujen veneiden kevätkunnostusta tehtäessä huomattiin, että Iskun runko oli niin huonokuntoinen, ettei kunnostaminen onnistuisi, joten vene poistettiin käytöstä 16 vuoden palveluksen jälkeen. Yhtään torpedoa se ei sotatoimissa laukaissut, mutta palvelusvuosiensa aikana alus koulutti huomattavan määrän upseereita ja merisotilaita torpedoaseen käyttäjiksi. Alusta säilytettiin joitakin vuosia Suomenlinnassa, mutta sodan jälkeen se romutettiin kaikessa hiljaisuudessa.
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Auvinen, Visa (toim.): Leijonalippu merellä. Pori: EITA Oy, 1983. ISBN 951-95781-1-0.
- Suomen laivasto 1918-1969. Helsinki: Meriupseeriyhdistys, 1968.
- Orvo Peuranheimo, Jouko Pirhonen, Kullervo Killinen: Laivat puuta, miehet rautaa : moottoritorpedoveneiden taistelut Suomenlahdella 1941-1944. Porvoo: WSOY, 1956.
Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- ↑ Auvinen 1983 s. 40
|
|
Edeltäjä: Sisu-luokka |
Suomen merivoimien moottoritorpedoveneet | Seuraaja: Nuoli-luokka |