Mongolistiikka

Mongolilaisten kielten puhuma-alat.

Mongolistiikka on kielitieteen ala, joka tutkii mongolilaisia kieliä. Nykyaikaisen mongolistiikan perustaja on suomalainen kielitieteilijä Gustaf John (G. J.) Ramstedt. Hän on ensimmäinen tutkija, joka tutki mongolin kielen murteita kenttäolosuhteissa. Eritoten hänen julkaisemansa kalmukin kielen sanakirja vuodelta 1935 on mongolistiikan merkkiteoksia. Ramstedtin muu mongolistiikan alan tuotanto on laajaa ja monessa suhteessa uraauurtavaa. Mongolistiikka kuuluu turkologian ohella altaistiikan tutkimusalaan.

Toinen merkittävä mongolistiikan tutkija oli Pietarin yliopiston mongolian ja kalmukin kirjallisuuden professorin Andrej Rudnev. Hän hoiti virkaa Pietarin yliopistossa jo vuodesta 1903 saatuaan nimityksen dosentiksi. Ylimääräiseksi professoriksi hänet nimitettiin vuonna 1916 ja varsinaiseksi professoriksi vuoden 1918 bolševikkivallankumouksen tapahduttua. Rudnev sattui olemaan Viipurissa perheensä luona vierailulla, kun Suomen ja Venäjän välinen raja suljettiin, eikä hän sen jälkeen enää voinut palata Venäjälle. Koska Rudnev ei ollut varautunut tapahtumiin hänen koko omaisuutensa ja tieteellinen arkistonsa jäivät Pietariin. Vuonna 1918 Suomesta tuli hänen uusi kotimaansa ja Viipurista uusi kotikaupunki. Rudnevia ei milloinkaan Suomessa hyväksytty oman alansa tiedeyhteisöön. Myös professori Juha Janhunen on korostanut, että mikäli Ramstedt olisi kiinnittänyt Rudnevin altaistiikan professoriksi, kun Ramstedt itse oli kymmenen vuotta Japanissa vuosina 1919–1929, Helsingin yliopisto olisi saanut ylivoimaisen kärkisijan tuolla kansainvälisesti harvinaisella tutkimusalalla. Olivathan Ramstedt ja Rudnev kaksi maailman johtavaa nykyaikaisen mongolistiikan tutkijaa. Myöhemmin Helsingin yliopiston vertailevan kielitieteen professori Pentti Aalto edusti lähes samaa alaa kuin Ramstedt ja Rudnev.