Mika Taanila

Kohteesta Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Mika Taanila vuonna 2013

Mika Taanila (s. 22. toukokuuta 1965 Helsinki[1]) on suomalainen elokuvaohjaaja ja kuvataiteilija.

Taanilan teokset sijoittuvat dokumenttielokuvan, avantgarden ja videotaiteen välimaastoon. Tunnetuimpia niistä ovat lyhytelokuvat Optinen ääni (2005), Tulevaisuus ei ole entisensä (2002) ja Futuro – tulevaisuuden olotila (1998).

Ura ja teokset[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Taanila opiskeli kulttuuriantropologiaa Helsingin yliopistossa 1986-88 ja valmistui artenomiksi Lahden Muotoiluinstituutin videokuvauksen osastolta 1992. 1990-luvulla hän ohjasi parikymmentä musiikkivideota kotimaisille artisteille, muun muassa Kauko Röyhkälle, 22-Pistepirkolle ja Circlelle.

Toden ja fantasian välillä liikkuvissa elokuvissaan Taanila käsittelee usein teknologisia utopioita ja tulevaisuusvisioita. Elokuviensa raaka-aineena Taanila käyttää usein erilaisia arkistomateriaaleja[2], kuten amatöörifilmejä tai tieteellistä koemateriaalia.

Perinteisen elokuvamuodon lisäksi hän esittää teoksiaan myös filmi- ja videoinstallaatioina gallerioissa ja taidemuseoissa. Taanila on myös aktiivinen audiovisuaalisen kulttuurin tuntija ja toimi muun muassa Avanto – Helsinki Media Art Festivalin elokuvaohjelmiston suunnittelijana koko tapahtuman ajan 2000-2008.

Taanila on osallistunut lukuisiin kansainvälisiin ryhmänäyttelyihin, kuten Aichi Triennale, Nagoya (2013), Arctic Hysteria, PS.1, New York (2008), Shanghai Biennale (2006), Berlin Biennale (2004) ja Manifesta 4 (2002). Yksityisnättelyihin kuuluvat mm. Kiasma (2013–2014), TENT, Rotterdam (2013), Galleria Heino, Helsinki (2010), Badischer Kunstverein, Karlsruhe (2008), Dazibao, Montréal (2007) ja Migrosmuseum, Zûrich (2005).lähde?

Palkinnot[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Taanila on voittanut Tampereen elokuvajuhlien kotimaisen kilpailun pääpalkinnon kahdesti (1999 ja 2006) sekä Euroopan laajimman mediataidekilpailun Internationaler Medien Kunstpreisin ja Ars Electronican erikoispalkinnot (2000 ja 2002). Vuonna 1993 MTV:n European Music Video Contestissa Taanilan 22-Pistepirkolle ohjaama musiikkivideo Birdy sijoittui viidenneksi.

Kesällä 2012 Taanila osallistui Documenta (13) -näyttelyyn kolmikanavaisella (3 x 16 metriä) videoinstallaatiolla Suomen sähköisin kunta (2012). Teos kuvaa dokumenttimateriaalin keinoin Olkiluoto 3 -ydinvoimalan rakentamista Eurajoella. Taanila on ohjannut yhdessä Jussi Eerolan kanssa myös dokumenttielokuvan Atomin paluu, joka kertoo Olkiluoto 3 -ydinvoimalan rakennushankkeesta. Se sai ensi-iltansa Suomen elokuvateattereissa 6. marraskuuta 2015.[3] Elokuva voitti parhaan pohjoismaisen dokumenttielokuvan NORDIC:DOX -palkinnon Kööpenhaminan [[CPH:DOX] -festivaalilla.[4][5]

Taanilalle myönnettiin ensimmäistä kertaa jaettu mediataiteen valtionpalkinto marraskuussa 2013.[6] Hän sai vuoden 2015 Ars Fennica -palkinnon.[7]

Valikoitu Filmografia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Mannerlaatta (2016, 74 min, DCP)
  • Atomin paluu (2015, 109 min, DCP, yhteisohjaus Jussi eerolan kanssa)
  • SSEENNSSEESS (2013, 55 min, 2 x 16 mm + HD, livemusiikki: Circle)
  • My Silence (2013, 15 min, video)
  • Kuuden päivän juoksu (2013, 15 min, DCP)
  • Suomen sähköisin kunta (2012, 15 min, 3 x HD)
  • Ihminen ja tiede (2011, 1 min, 16mm)
  • Täydellisen pimennyksen vyöhyke (2006, 6 min, 2x16mm)
  • Optinen ääni (2005, 6 min, 35 mm)
  • Tulevaisuus ei ole entisensä (2002, 52 min, 35 mm)
  • Fysikaalinen rengas (2002, 4 min, 35 mm)
  • RoboCup99 (2000, 25 min, 35 mm)
  • Futuro – tulevaisuuden olotila (1998, 28 min, 35 mm)
  • Pori (1998, 35 min, 3x16mm, livemusiikki: Circle)
  • Thank You for The Music – elokuva muzakista (1997, 24 min, 35mm)

Musiikkivideoita[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Kauko Röyhkä: Kevät (1991)
  • Maritta Kuula & Karvanopat: Mäen päällä (1992)
  • 22-Pistepirkko: Birdy (1993)
  • 22-Pistepirkko: Don't Say I'm So Evil (slow) (1993)
  • 22-Pistepirkko: Don't Say I'm So Evil (fast) (1993)
  • Kauko Röyhkä: Kultainen aasi (1993)
  • Circle: Kyberia (1994)
  • 22-Pistepirkko: (Just a) Little Bit More (1994)
  • 22-Pistepirkko: Gimme Some Water (1995, yhdessä Asko Keräsen kanssa)
  • Circle: Surrounding (1995)
  • Kauko Röyhkä: Kanerva (1995)
  • 22-Pistepirkko: Don't Say I'm So Evil (remix) (1996)
  • 22-Pistepirkko: Roundabout (1996)
  • The Cybermen: Needle's Eye (1996, yhdessä Marko Homeen kanssa)
  • Circle: Valerian (1996)
  • Circle: Kenttä (1997)
  • 22-Pistepirkko: Onion Soup (1998)
  • Larry & The Lefthanded: No Man’s Land (1998)
  • 22-Pistepirkko: Boardroom Walk (1998)
  • Ektroverde: Inauguration of A Space Bank (1998)
  • Circle: Back To Pori (1999)
  • Maritta Kuula: Peltikatolla (2000)
  • 22-Pistepirkko: This Time (2001)
  • Kiila: Verbranntes Land (2002)
  • Joensuu 1685: Crystal Light (2009)

Julkaisuja[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • The Dawn of DIMI. [Erkki Kurenniemen taidetta käsittelevä DVD.] Toimittanut Mika Taanila. Kinotar/Kiasma, 2002.
  • Futuro: Tulevaisuuden talo menneisyydestä. [192-sivuinen kirja, joka sisältää 75-minuuttisen DVD:n Futuro-talosta.] Toimittaneet Marko Home ja Mika Taanila. Desura, 2002.
  • Aika & aine. [Viiden Mika Taanila lyhytelokuvan kokoelma-DVD.] Toimittanut Kamiel van der Ster. Reel23, 2006, Amsterdam.
  • Aikakoneita. [Mika Taanilan näyttelyluettelo.] Toimittaneet Leevi Haapala ja Kati T. Kivinen. Nykytaiteen museo Kiasma, 2013. ISBN 978-951-53-3503-6. ISSN 0789-0338

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Helsingin sanomat 22.5.2015, sivu B2
  2. Mediataiteilija Mika Taanila teki arkistomateriaaleista surullisen laulun 2017. Yle.fi. Viitattu 22.8.2017.
  3. Mika Taanilan ja Jussi Eerolan dokumenttielokuva Atomin paluu maailmanensi-iltaan Toronton elokuvajuhlilla ja teatterilevitykseen Suomessa 6. marraskuuta Suomen elokuvasäätiö. Viitattu 13.10.2015. fi
  4. Atomin paluu -elokuva palkittiin Kööpenhaminassa 2015. Länsi-Suomi. Viitattu 22.8.2017.
  5. Atomin paluu -dokumenttielokuva palkittiin CPH:DOX-festivaalilla Kööpenhaminassa (B-Plan Distribution Oy:n tiedote) 2015. Suomen elokuvasäätiö. Viitattu 22.8.2017.
  6. Ministeri Arhinmäki jakoi elokuva-, kuva-, media- ja valokuvataiteen valtionpalkinnot 1.11.2013. Opetus- ja kulttuuriministeriö. Viitattu 16.12.2014.
  7. Ars Fennica elokuvaohjaaja Mika Taanilalle Ylen uutiset. Viitattu 21.5.2015.

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]