Mihail Tšulkov
Mihail Dmitrijevitš Tšulkov (ven. Михаи́л Дми́триевич Чулко́в); (1743 tai 1744 Venäjän keisarikunta – 4. marraskuuta 1792 Moskova[1] Venäjän keisarikunta) oli venäläinen kirjailija. Hänet tunnetaan Venäjän ensimmäisten historiallisten kertomusten ja tapainkuvausten laatijana.[2]
Suku ja koulutus, virkaura
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Mihail Tšulkov syntyi sotilasperheeseen. Hän opiskeli Moskovan yliopistossa sijaitsevassa aatelispoikien sisäoppilaitoksessa ja näytteli yliopiston teatterissa. Vuodesta 1761 lähtien Tšulkov työskenteli Pietarissa hoviteatterin näyttelijänä. Vuodesta 1765 hän palveli keisarillisessa hovissa ja vuodesta 1770 virkamiehenä senaatissa. Tšulkov sai perinnöllisen aatelisarvon vuonna 1779. Vuodesta 1783 hän työskenteli Moskovassa ja vähän ennen kuolemaansa hänet nimitettiin virkamieheksi Katariina II:n kabinettiin.[2][1]
Kirjallinen ura
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Mihail Tšulkovin kirjailijanura alkoi hänen työskennellessään hoviteatterissa. Vuosina 1766–1768 (viides osa 1789) hän julkaisi romaani-, kertomus- ja satukokoelman Peresmešnik, ili Slavenskije skazki (”Pilkantekijä eli Slaavilaisia satuja”). Tuhannen ja yhden yön ja sen jäljitelmien malliin rakennettu teos sisältää venäläiseen ympäristöön sovitettuja koomisia ja veijaritarinoita.[3][1]
Keskeneräiseksi jäänyt kertomus Prigožaja povariha, ili Pohoždenije razvratnoi ženštšiny (”Viehättävä keittäjätär tai haureellisen naisen seikkailut”, 1765) on varhainen venäläinen tapainkuvaus ja venäläisen pikareskiromaanin merkittävä varhainen edustaja. Päähenkilö on poikkeuksellisesti nainen, mikä tekee siitä ajalleen epätavallisen ja rinnastaa sen Daniel Defoen romaaniin Moll Flanders (1722). Sen ansiona on päähenkilönä toimivan kansannaisen arkikielinen kerrontatapa. Tšulkovin teoksissa käytetään laajasti sananlaskuja, venäläistä puheenpartta, sanontoja sekä parodioidaan ylätyylistä kielenkäyttöä.[1][2][3]
Tšulkov oli kiinnostunut suullisesta kansanperinteestä ja tapakulttuurista. Hän julkaisi laajan laulukokoelman Sobranije raznyh pesen (1770–1774), joka sisältää kansanlaulujen lisäksi myös kaupunkien uutta perinnettä ja anonyymeja teoksia. Se toimi esikuvana ja lähteenä myöhemmille laulukirjoille. Kirjailija laati myös mytologisen sanakirjan Slovar russkih sujeveri (1782, toinen painos Abevega russkih sujeveri 1786). Tšulkov julkaisi aikakauslehtiä I to i sjo (1769) ja Parnasski štšepetilnik (1770), kirjoitti näytelmiä ja runoelmia sekä toimitti virkatyönä Venäjän kaupankäynnin historian Istoritšeskoje opisanije rossijskoi kommertsii (1781–1788).[1][3]
Mihail Tšulkovin romaanit olivat usein tekijän taitavasti yhteen punomia kokoelmia yleisön entuudestaan tuntemista legendoista ja kansantarinoista. Eurooppalaisen kirjallisuuden vaikutus näkyi puolestaan siinä, miten romaaneissa yhdisteltiin seikkailuromaanin, muodikkaiden itämaihin sijoittuvien kertomusten sekä pikareskiromaanin aineksia. Näin romaanit toivat painettuun muotoon juoniaineksia, joita aikalaisyleisö tunsi Pietari I:n ajoilta alkaen porvariston ja käsityöläisten keskuudessa kierrelleistä käsikirjoituksista.[2]
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- ↑ a b c d e Slovar russkih pisatelei XVIII veka Institut russkoi literatury (Puškinski dom) RAN. Viitattu 21.12.2020.
- ↑ a b c d Turoma, Sanna. Toim. Ekonen, Kirsti ja Turoma, Sanna: ”Luku 2. Eurooppa esikuvana: 1700-luku. Katariina II:n kausi. Proosan uudet lajit”, Venäläisen kirjallisuuden historia, s. 156-158. Gaudeamus, 2015, 2. painos. ISBN 9789524953450
- ↑ a b c Kratkaja literaturnaja entsiklopedija Fundamentalnaja elektronnaja biblioteka Russkaja literatura i folklor. Viitattu 21.12.2020.
Aiheesta muualla
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Mihail Tšulkovin teoksia Lib.ru -sivustolla (venäjäksi)
