Mihail Skobelev

Kohteesta Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Mihail Skobelev vuonna 1881.

Mihail Dmitrijevitš Skobelev (29. syyskuuta (J: 17. syyskuuta) 1843 Pietari7. heinäkuuta (J: 25. kesäkuuta) 1882 Moskova)[1] oli venäläinen kenraali, jolla oli merkittävä rooli Turkestanin valloituksessa 1870- ja 1880-luvuilla sekä Turkin sodassa 1877–1878.

Skobelev osallistui Grodnon husaarirykmentin kornettina Puolan kapinan kukistamiseen 1863–1864 ja hänet kutsuttiin 1866 yleisesikuntakatemiaan.[2] Hänet lähetettiin vuonna 1868 Taškentiin ja hän osallistui sotaretkiin Turkestanissa 1869 ja Kaukauksella 1870–1871. Kenraali Konstantin von Kaufmannin johtamalla sotaretkellä Hivan kaanikuntaa vastaan vuonna 1873 Skobelev johti pataljoonankomentajana venäläisten etujoukkoa. Kaufmannin kukistaessa vuonna 1875 Kokandin kaanikunnassa noussutta kapinaa Skobelev toimi ratsuväen komentajana ja valtasi tammikuussa 1876 tärkeän Andižanin kaupungin, mikä mahdollisti koko kaanikunnan miehityksen. Kun Kokand liitettiin helmikuussa 1876 osaksi Venäjän valtakuntaa nimellä Ferganan provinssi, kenraalimajuriksi ylennetty Skobelev nimitettiin sen ensimmäiseksi sotilaskuvernööriksi.[1][2]

Sodan puhjettua Ottomaanien valtakuntaa vastaan vuonna 1877 Skobelev siirrettiin Eurooppaan, ja hän saavutti useita strategisesti merkittäviä voittoja turkkilaisista. Hänen joukkonsa valtasivat Lovetšin 3. syyskuuta, kunnostautuivat Plevnan edustalla käydyissä taisteluissa sekä 9. tammikuuta 1878 käydyssä ratkaisevassa taistelussa Šipkan solasta, ja valtasivat sodan lopussa Adrianopolin sekä San Stefanon. Sodan jälkeen Skobelev ylennettiin kenraaliluutnantiksi ja nimitettiin neljännen armeijan komentajaksi.[1][2]

Skobelev palasi Turkestaniin vuonna 1880 ja johti sotaretkeä Persiaan kuuluneen Khorasanin alueen tekke-turkmeeneja vastaan. Hän valtasi tammikuussa 1881 Geok-Tepen ja surmautti lähiseudun miespuolisen väestön. Hänet ylennettiin tämän jälkeen jalkaväenkenraaliksi.[1][2] Skobelev oli etenemässä kohti Ašgabatia, kun hänet kutsuttiin Minskiin armeijakunnan komentajaksi. Vuoden 1882 alussa hän kiersi Moskovassa ja Pariisissa pitämässä jyrkän pansalavistisia poliittisia puheita, joissa ilmoitti germaanisten ja slaavilaisten kansojen välisen sodan olevan väistämätön. Tämä oli vastoin Venäjän hallituksen tuolloista ulkopolitiikkaa, johon kuului liitto Saksan ja Itävallan kanssa, joten Skobelev kutsuttiin nopeasti takaisin Pietariin. Hän kuoli sydänkohtaukseen pian sen jälkeen.[1]

Skobelev tunnettiin miestensä keskuudessa ”valkoisena kenraalina”, sillä hänellä oli tapana käyttää taistelun keskellä valkoista univormua ja ratsastaa valkoisella hevosella.[1]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b c d e f Mikhail Dmitriyevich Skobelev (englanniksi) Encyclopædia Britannica Online Academic Edition. Viitattu 5.1.2014.
  2. a b c d Nordisk familjebok (1917), s. 1033–1034 (ruotsiksi) Runeberg.org. Viitattu 4.1.2014.

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]