Mihail Herzenstein
Mihail Jakovlevitš Herzenstein (ven. Михаил Яковлевич Герценштейн, Mihail Jakovlevitš Gertsenštein; 30. huhtikuuta (J: 18. huhtikuuta) 1859 Voznesensk, Hersonin kuvernementti – 31. heinäkuuta (J: 18. heinäkuuta) 1906 Terijoki) oli venäläinen professori, taloustieteilijä ja liberaalipoliitikko, jonka murhasi Terijoella venäläinen äärikansallismielinen ja antisemitistinen Mustat sotnjat -järjestö. Herzenstein kuului liberaaliin kadettipuolueeseen, ja hän oli Venäjän duuman jäsen. Hänet tunnettiin duuman maatalousasiantuntijana ja maareformin kannattajana.
Herzensteinin murhaajat saatiin oikeuden eteen Suomeen vasta kolme vuotta myöhemmin. Venäjän hallitus, joka tuki salaa Musta sotnja -järjestöä, pyrki vaikeuttamaan jutun tutkimuksia kaikin tavoin, ja lopulta keisari Nikolai II armahti murhasta tuomitut jo ennen kuin he olivat aloittaneet rangaistuksen kärsimisen. Herzensteinin juttu oli aikoinaan laajalti esillä myös ulkomaisissa lehdissä.
Herzensteinin murha[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Herzenstein oli saapunut 31. heinäkuuta 1906 vaimonsa ja tyttärensä kanssa lomanviettoon Terijoelle. Saavuttuaan Terijoelle hän lähti samana iltapäivänä kävelylle Terijoen hiekkarannalle. Kesken kävelyn Herzensteinia kohti ammuttiin kaksi laukausta läheisestä metsästä, ja hän kuoli tyttärensä käsivarsille muutaman hetken kuluttua. Venäjän hallitus kielsi Suomen poliisia tutkimasta tapausta eikä myöskään sallinut Herzensteinin ruumiin kuljettamista takaisin Pietariin. Herzenstein haudattiin sen vuoksi Terijoen ortodoksiseen hautausmaahan. Hautajaisiin osallistui 20 000 henkilöä.
Tutkinta pääsee alkamaan[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Vuonna 1908 Venäjän oikeusministeri antoi Suomen viranomaisille luvan aloittaa tapauksen tutkinnan. Murhaa alkoi tutkia aikaisemmin postimiehenä työskennellyt etsiväkonstaapeli Mikko Porvali, joka oli juuri aloittanut rikostutkijan uransa. Venäjän poliisiviranomaiset eivät antaneet Porvalille mitään apua tutkimuksissa. Koska murha oli luonteeltaan poliittinen, Porvali uskoi löytävänsä syylliset Venäjän liberaaleihin vihamielisesti suhtautuneen Musta sotnja -järjestön piiristä. Porvali ja eräs toinen konstaapeli lähtivät Pietariin tapaamaan Mustan sotnjan johtajia. Kesken johtajien tapaamisen näiden mukana olleet henkivartijat ottivat esiin revolverinsa ja vangitsivat suomalaiset tutkijat. Heidät uhattiin hirttää aamun tullen, mutta Venäjän viranomaisten saatua tiedon asiasta suomalaispoliisit vapautettiin. Tapauksesta nousi suuri julkinen kohu, joka pakotti venäläisviranomaiset toimiin asiassa. Vielä vuoden 1908 aikana pidätettiin Mustan sotnjan taisteluosaston päällikkö Juskevitš-Kraskovski, jota epäiltiin murhan suunnittelusta, sekä varsinaiset murhan tekijät, pietarilaiset palkkamurhaajat Polovnjov ja Laritškin. Pidätetyistä Laritškin tunnusti osallistuneensa Herzensteinin murhaamiseen.
Oikeudenkäynti[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Kun Herzensteinin juttua käsiteltiin oikeudessa Terijoella elokuussa 1909, konstaapeli Porvali sai tiedon, että joukko mustasotnjalaisia oli tulossa Terijoelle räjäyttämään oikeustaloa ja vapauttamaan syytetyt. Terijoen poliisipäälliköllä Uno Hillmanilla oli käytössään 40 omaa poliisimiestä, ja hän hankki paikalle lisäksi 30 poliisia Viipurista ja 12 ratsumestari Henrik Caloniuksen johtamaa ratsupoliisia Helsingistä.
Aamuyöllä Kellomäen asemalle saapui Pietarista ylimääräinen juna, joka toi mukanaan noin 300 mustasotnjalaista. He lähtivät marssimaan kohti Terijoen keskustaa johtajanaan Jelenjev-niminen entinen upseeri. Poliisipäällikkö Hillmanin tilaamat lisäjoukot olivat tulossa vasta kello 7 aikaan Terijoelle saapuvalla junalla, joten hän hälytti omat miehensä käräjätalolle ja järjesti heidät ketjuun talon edustalle. Mustasotnjalaisten joukko saapui käräjätalolle kello 6.15, ja heidän johtajansa Jelisejev vaati pääsyä sisään taloon. Poliisipäällikkö Hillman onnistui neuvottelemalla voittamaan aikaa siihen, kunnes apujoukot ehtivät paikalle. Tämä lannisti mustasotnjalaisten mellakointihalun, ja osa heistä lähti takaisin Kellomäen asemalle. Monet joukosta oli palkattu mukaan Pietarin esikaupungeista rahan ja vodkan voimalla, eikä heillä ollut mitään käsitystä retken tarkoituksesta.
Jutun käsittely siirrettiin nyt turvallisuussyistä Terijoelta Kivennavan käräjätalolle. Oikeudenkäynnin alettua syytettyjä edustanut pietarilainen asianajaja Bulazel sekä mustasotnjalaisten johtaja Jelisejev jouduttiin poistamaan väkisin oikeussalista. Bulazel oli menettänyt muotoseikkojen vuoksi valtuutuksensa toimia syytettyjen edustajana, eikä oikeuden puheenjohtaja laamanni Selin sen vuoksi myöntänyt hänelle puheenvuoroa. Bulazel tulistui tästä, solvasi oikeutta ja paiskasi salkkunsa tuomarin pöydälle. Kun häntä lähdettiin poistamaan salista, hän yritti vielä tempaista esiin revolverinsa.
Oikeuden istuntoja oli seuraamassa myös monia ulkomaisia toimittajia, ja sitä selostettiin muun muassa Ranskan ja Englannin lehdissä. Oikeudenkäynnin päätteeksi 25. lokakuuta 1909 mustasotnjalaisjohtaja Juskevitš-Kraskovski sekä palkkamurhaajat Polovnjov ja Laritškin tuomittiin 6–8 vuoden kuritushuonerangaistuksiin. Nikolai II armahti heidät kuitenkin jo ennen kuin he olivat ehtineet aloittaa tuomioittensa kärsimistä. Laritškin joutui kuitenkin tuomiolle Pietarissa tekemistään muista palkkamurhista. Laritškin kieltäytyi anomasta armoa keisarilta koska hän oli todistanut tovereitaan vastaan ja pelkäsi näiden kostoa. Hänet surmattiin vankilassa Venäjällä kesällä 1911.
Herzensteinin murhan varsinainen toimeksiantaja oli mustasotnjalaisen "Yleisvenäläisen Venäjän kansan liiton" johtaja, tohtori Aleksandr Dubrovin. Dubrovin haastettiin Kivennavalla pidettyyn oikeudenistuntoon, mutta hän ei tullut paikalle vaan oleskeli Krimillä. Dubrovin pidätettiin vasta 1917 Venäjän maaliskuun vallankumouksen jälkeen ja hänet teloitettiin 1921.
Herzensteinin murhapaikalle pystytetty muistomerkki tuhoutui toisen maailmansodan aikana, mutta hänen hautapatsaansa Terijoen ortodoksisella hautausmaalla on säilynyt nykypäiviin.
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Marttinen, Jukka: Mihail Herzenstein, poliittisen terrorin uhri. Terijoki.fi-sivusto.
- Antero Leitzinger : Tutkimus Herzensteinin murhasta Terijoella avaa Venäjän äärioikeiston ja vallankumouksen taustoja, Agricola Suomen humanistiverkko 26.1.2017
- Porvali, Mikko: Terroristeja Terijoella: Ruhtinas Mihail Herzensteinin murha Terijoen rantahiekalla 1906. (Arkistoitu – Internet Archive) Viitattu 22.9.2008.
- Pieni Tietosanakirja 1, s. 660. Otava 1925–1928. Project Runeberg.
- Russian Chronology 1904–1914: 1906 Repression and terror. (Arkistoitu – Internet Archive)
Kirjallisuutta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Vituhnovskaja-Kauppala, Marina: Terijoen laukausten pitkä kaiku: Mihail Herzensteinin murha toisen sortokauden taustalla. Historiallinen arkisto, 144. Helsinki: Suomalaisen Kirjallisuuden Seura, 2016. ISSN 0073-2540. ISBN 978-952-222-740-9.
Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Herzensteinin muistomerkki Terijoen ortodoksisella hautausmaalla. Terijoki.fi.
- Eräs 25-vuotismuisto. Herzensteinin murha heinäk. 31 p. 1906, Helsingin Sanomat, 31.07.1931, nro 203, s. 3, Kansalliskirjaston digitaaliset aineistot
- Laukaukset meren rannalla, Seura, 27.10.1937, nro 43, s. 20, Kansalliskirjaston digitaaliset aineistot
| ||||||||||||||
