Metsäkaktukset
| Metsäkaktukset | |
|---|---|
 Tarhametsäkaktus Hylocereus undatus |
|
| Tieteellinen luokittelu | |
| Domeeni: | Aitotumaiset Eucarya |
| Kunta: | Kasvit Plantae |
| Alakunta: | Putkilokasvit Tracheobionta |
| Kaari: | Siemenkasvit Spermatophyta |
| Alakaari: | Koppisiemeniset Magnoliophytina |
| Luokka: | Kaksisirkkaiset Magnoliopsida |
| Lahko: | Caryophyllales |
| Heimo: | Kaktuskasvit Cactaceae |
| Alaheimo: | Cactoideae |
| Tribus: | Hylocereeae |
| Suku: |
Metsäkaktukset Hylocereus Britton & Rose (1909)[1] |
| Katso myös | |
Metsäkaktukset[2] (Hylocereus) on huonosti tunnettu suku kaktuksia, jotka kukkivat öisin, sillä lepakot ovat niiden tyypillisiä pölyttäjiä.[3]
Suvun lajit muistuttavat läheisesti yökaktuksia (Selenicereus), ja jotkin lajit tunnetaankin myös Selenicereus-nimellä. Metsä- ja yökaktukset todennäköisesti yhdistetään yhdeksi suvuksi.[1]
Esiintymisalue on laaja kattaen trooppisen Keski-Amerikan, Etelä-Amerikan pohjoisosat sekä Karibianmeren saaria. Lajit ovat nopeakasvuisia ja useimmat myös vanhemmiten varsin suurikokoisia epifyyttejä. Kukat ovat erittäin kookkaita, yleensä 20–30 senttimetriä pitkiä (H. eli Selenicereus megalanthuksella jopa 38 cm, ks. yökaktukset). Hedelmät ovat syötäviä.
Tuntomerkit[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Metsäkaktukset ovat kiipeileviä köynnöksiä tai epifyyttejä eli päällyskasveja, runsaasti haaroittuvia, pensasmaisia ja usein ilmajuurellisia. Ne ovat varsin kookkaita ja voivat kasvaa kymmenenkin metrin pituisiksi. Varsi on tavallisesti kolmipalteinen tai kolmisärmäinen, nivelikäs, vihreä ja usein harmahtava sekä reunoiltaan kova. Areoleissa on lyhyttä villakarvaa. Piikit ovat lyhyitä ja harvalukuisia tai puuttuvat tyystin. Kukat ovat hyvin suuria, suppilomaisia, tavallisesti yöllä kukkivia, valkoisia tai harvoin punaisia. Pohjusmalja ja perikarpelli ovat tukevia, ja niissä on leveitä, kolmiomaisia ja lehtimäisiä suomuja. Kookas hedelmä on pallomainen tai pitkänomainen, tavallisesti punainen, mehevä, leveiden suomujen peittämä, usein syötävä ja epäsäännöllisesti avautuva; hedelmässä voi olla jäljellä kukan jäänteitä. Siemenet ovat pieniä, pitkänomaisia tai munuaisen muotoisia, kiiltävän mustia ja toisinaan sileitä.[4]
Levinneisyys[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Metsäkaktukset ovat kotoisin Etelä-Meksikosta Etelä-Amerikan pohjoisosiin ulottuvalta ja Karibian alueelta.[4]
Käyttö[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Suvun tärkeimpiä lajeja kasvatetaan Suomessakin usein myytävien hedelmien vuoksi. Erityisesti Kaakkois-Aasiassa viljeltävän Hylocereus undulatuksen hedelmä tunnetaan punaisena pitaijana. Keltaisen pitahayan nimellä puolestaan myydään ananasmetsäkaktuksen (Hylocereus megalanthus eli Selenicereus megalanthus) hedelmiä.
Lajit[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Metsäkaktuksia tunnetaan kaikkiaan 18 lajia.[5]
- Hylocereus calcaratus → Selenicereus calcaratus – kannusmetsäkaktus
- Hylocereus costaricensis → Selenicereus costaricensis – vahametsäkaktus
- Hylocereus escuintlensis → Selenicereus escuintlensis – hoikkametsäkaktus
- Hylocereus estebanensis
- Hylocereus guatemalensis → Selenicereus guatemalensis – liekkimetsäkaktus
- Hylocereus lemairei
- Hylocereus microcladus
- Hylocereus minutiflorus
- Hylocereus monacanthus → Selenicereus monacanthus – antillienmetsäkaktus
- Hylocereus ocamponis → Selenicereus ocamponis – meksikonmetsäkaktus
- Hylocereus peruvianus
- Hylocereus polyrhizus
- Hylocereus purpusii
- Hylocereus scandens
- Hylocereus stenopterus
- Hylocereus triangularis → Selenicereus triangularis – maljametsäkaktus
- Hylocereus trigonus → Selenicereus trigonus – karibianmetsäkaktus
- Hylocereus undatus → Selenicereus undatus – tarhametsäkaktus eli metsäkaktus, pitaijakaktus
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Anderson E. F. 2001: The Cactus Family. - Timber Press. Portland, Oregon. ISBN 0-88912-498-9.
- Kassu – Kasvien suomenkieliset nimet: Hylocereus.
Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- ↑ a b Govaerts, R. et al.: Hylocereus Britton & Rose Plants of the World Online. 2022. Royal Botanic Gardens, Kew. Viitattu 29.10.2022. (englanniksi)
- ↑ Kassu – Kasvien suomenkieliset nimet: Hylocereus Finto. Viitattu 29.10.2022.
- ↑ Desert tropicals (Arkistoitu – Internet Archive)
- ↑ a b Anderson 2001: 377.
- ↑ Anderson 2001: 377ss
| ||||||||||