Metsäkaalikoi
| Metsäkaalikoi | |
|---|---|
 |
|
| Tieteellinen luokittelu | |
| Domeeni: | Aitotumaiset Eucarya |
| Kunta: | Eläinkunta Animalia |
| Pääjakso: | Niveljalkaiset Arthropoda |
| Alajakso: | Kuusijalkaiset Hexapoda |
| Luokka: | Hyönteiset Insecta |
| Lahko: | Perhoset Lepidoptera |
| Alalahko: | Imukärsälliset perhoset Glossata |
| Osalahko: | Erilaissuoniset Heteroneura |
| Yläheimo: | Kehrääjäkoimaiset Yponomeutoidea |
| Heimo: | Kaalikoit Plutellidae |
| Suku: | Rhigognostis |
| Laji: | schmaltzella |
| Kaksiosainen nimi | |
|
Rhigognostis schmaltzella |
|
| Synonyymit | |
|
|
| Katso myös | |
Metsäkaalikoi (Rhigognostis schmaltzella) on kaalikoiden heimoon kuuluva, aikuisena talvehtiva pieni perhoslaji. Sitä tapaa usein sisätiloista varhain keväällä.
Koko ja ulkonäkö[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Metsäkaalikoi on pieni, kirjava perhoslaji. Etusiipien pohjaväri on ruskea. Siiven etureuna ja kärkiosa ovat takareunaa vaaleampia, ja etureunassa on kaksi tummanruskeaa täplää. Siiven kärjessä on yksi tai useampi, joskus epäselvästi erottuva tumma täplä. Siiven takareunassa on vaaleanharmaa, sahanterämäinen viiru, joka joskus rajaa siiven takareunaan kaksi vaaleanharmaata, kolmiomaista täplää, joiden keskiosa on tummempi tai jatkuu yhtenäisenä koko siiven mitan. Viirun ja siiven takareunan välinen alue on yleensä muuta siipeä vaaleampi. Takasiivet ovat vaaleanharmaat, kärkiosasta hieman tummemmat. Raajat ovat tummat ja niissä on lukuisia vaaleita poikkiraitoja. Siipiväli on 17–22 mm.[1]
Laji voi muistuttaa paljon erittäin yleistä kaalikoita (Plutella xylostella), mutta on sitä selvästi kookkaampi.
Levinneisyys ja lentoaika[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Metsäkaalikoi on pohjoiseurooppalainen laji, jota tavataan Fennoskandian lisäksi Pohjois-Baltiasta ja Saksasta[2]. Suomessa sitä tavataan melko harvinaisena ainakin Pohjois-Pohjanmaan ja Kainuun korkeudelle saakka. Aikuisia perhosia voi tavata syksyllä sekä uudestaan keväällä, jo maaliskuusta lähtien. Satunnaisesti, talvehtimisen keskeydyttyä, yksilöitä voi lentää koko talven ajan.[3]
Elinympäristö ja elintavat[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Metsäkaalikoi on aikuistalvehtija, joka hakeutuu mielellään talvehtimaan rakennuksiin. Perhosen tapaakin ehkä tyypillisimmin lentämästä sisätiloissa varhain keväällä, joskin lentohuippu osuu toukokuun loppupuoliskolle. Aikuiset perhoset ovat yöaktiivisia ja tulevat valolle. Toukka elää ravintokasvilla seittisuojuksen sisällä ja koteloituu lehden alapinnalle tai maahan.
Ravintokasvi[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Toukka syö litukoita (Cardamine).[1]
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- ↑ a b http://www2.nrm.se/en/svenska_fjarilar/r/rhigognostis_schmaltzella.html
- ↑ http://www.lepidoptera.pl/show.php?lang=UK&ID=4897 (Arkistoitu – Internet Archive)
- ↑ http://insects.fi/hyonteistietokanta/plugins-html/Wiki/Lepidoptera/Species.html?family=Plutellidae&genus=Rhigognostis&species=schmaltzella&auktor=%28Zetterstedt%2C%201839%29[vanhentunut linkki]
Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- lapiforum.de (saksaksi)
|