Merovingit

Merovingien dynastia

Kaikkien frankkien kuninkaat Neustrian kuninkaat Austrasian kuninkaat Faramund 410–426 Clodio 426–447 Merovech 447–458 Kilderik I 458–481 Klodvig I 481–511   Kildebert I 511–558   Klotar I 511–561   Klodomir 511–524   Teoderik I 511–534     Teodebert I 534–548     Teodebald 548–555 Klotar I 558–561   Karibert I 561–567   Kilperik I 561–584     Klotar II 584–629   Guntram 561–592     Kildebert II 592–595     Teoderik II 595–613     Sigebert II 613   Sigebert I 561–575     Kildebert II 575–595     Teodebert II 595–612     Teoderik II 612–613     Sigebert II 613 Klotar II 613–629   Dagobert I 623–629 Dagobert I 629–639   Karibert II 629–632     Kilperik 632   Klodvig II 639–657     Klotar III 657–673     Teoderik III 673     Kilderik II 673–675     Teoderik III 675–691   Sigebert III 634–656      Kildebert Adoptivus      656–661     Klotar III 661–662      Kilderik II 662–675      Klodvig III 675–676      Dagobert II 676–679 Teoderik III 679–691 Klodvig IV 691–695 Kildebert III 695–711 Dagobert III 711–715 Kilperik II 715–720   Klotar IV 717–719 Teoderik IV 721–737 Kilderik III 743–751

Merovingit olivat frankkilainen kuningassuku, joka hallitsi vaihtelevan kokoista frankkien valtakuntaa nykyajan Länsi-Saksan, Belgian ja Ranskan alueilla vuosina 476–750. Heitä pidetään Ranskan ensimmäisenä kuningassukuna. Tuona aikana vallinnutta aikakautta on Länsi-Euroopassa kutsuttu merovingien mukaan merovingiajaksi. Merovingejä seurasivat frankkihallitsijoina karolingit.

Frankkien valtakunnan perustaja Klodvig 1700-luvun pronssireliefissä.

Merovingit saivat nimensä Merovechiltä, joka oli saalilaisten frankkien johtaja noin 447–457 ja löi visigootit, saksit ja alemannit. Hänen poikansa Kilderik I hallitsi yhtä saalilaisheimoa Tournain kaupungissa. Kilderikin poika Klodvig yhdisti ensin kaikki saalilaiset frankit. Sen jälkeen hän liitti alueisiinsa ripuaaristen frankkien ja alemannien alueet ja sai lopulta hallintaansa lähes koko Gallian, lukuun ottamatta Burgundia ja Provencea. Klodvig kääntyi vaimonsa Klotilden kannattamaan kristinuskoon joko vuonna 496 tai 506. Klodvigin kuollessa 511 valtakunta jaettiin saalilaisen lain mukaan neljään osaan hänen pojilleen. Tämä jakamistraditio säilyi kaksi seuraavaa vuosisataa, ja frankkien laaja valtakunta jakautui useampiin pienempiin kuningaskuntiin, jotka kilpailivat keskenään. Itäinen kuningaskunta oli Austrasia, pääkaupunkinaan Metz. Läntinen kuningaskunta oli nimeltään Neustria, jonka pääkaupunki oli aluksi Soissons ja myöhemmin Pariisi. Valtakunnan eteläosissa oli Burgundin kuningaskunta. Muutamat merovingikuninkaat, kuten Klotar I ja Dagobert I, onnistuivat yhdistämään koko valtakunnan valtansa alle, mutta myöhemmät kuninkaat olivat enää nukkehallitsijoita, sillä he menettivät vähitellen lähes kaiken valtansa major domuksille, kuningaskuntien mahtaville käskynhaltijoille.

Merovingien valta perustui myyttisiin sukujuuriin (merovingit väittivät polveutuvansa muun muassa Nooasta ja troijalaisista) ja käsitykseen heidän nauttimastaan Jumalan suosiosta, jota lisäsi merovingien sotilaallinen menestys. Merovingikuningas hallitsi sodasta saatua ryöstösaalista, johon kuuluivat sekä irtain omaisuus että maat väestöineen, ja oli vastuussa sen jakamisesta kannattajilleen. Kuninkaat jakoivat maata vasalleilleen, jotka vastineeksi huolehtivat alueen puolustamisesta, hallinnosta ja oikeudenkäytöstä ja kokosivat armeijoita kuninkaan käyttöön.

Merovingien aikana (511) luotiin saalilainen laki, johon Ranskassa vedottiin vielä Valois-dynastian aikana perimysjärjestyskysymyksessä.

Lähteet

• Rantala, Risto (toim.): Perustieto. Akateemisen tietosanakirja. Otava 1993. ISBN 951-1-12579-6

Aiheesta muualla

• Kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Merovingit Wikimedia Commonsissa