Merirosvo (baletti)
Merirosvo (ransk. Le Corsaire) on kolminäytöksinen[1] baletti, joka perustuu löyhästi Lordi Byronin vuonna 1814 julkaisemaan romanttiseen runoelmaan The Corsair, joka oli aikanaan erittäin suosittu[2] ja innoitti esimerkiksi Giuseppe Verdin säveltämään kokonaisen oopperan ja Hector Berliozin orkesteriteoksen. Baletti syntyi ensin Milano La Scalaan[3][4] vuonna 1826[2] ja sitten Lontooseen King's Theatreen vuonna 1837.[3] Näistä tuotannoista ei ole jäänyt jäljelle koreografioita, musiikkia eikä muita tietoja.
Nykyisen baletin juuret yltävät Théâtre Impérial de l’Opérassa[5] Pariisissa 23. tammikuuta 1856 ensi-iltansa saaneeseen versioon,[3] jonka alkuperäisen koreografian laati Joseph Mazilier [6] ja libreton Byronin runoelman pohjalta laati Jules-Henri Vernoy de Saint-Georges.[5] Baletti oli luotu tanssijatar Carolina Rosatin ympärille, eikä Conradin rooli sisältänyt tanssia, ainoastaan mimiikkaa.[6] Adolphe Adamin alkuperäiseen musiikkiin lisättiin materiaalia muilta säveltäjiltä jo muutaman vuoden kuluttua. Vuonna 1867 balettia laajennettiin Léo Delibesin säveltämällä Le Jardin Animé -kohtauksella. 1900-luvun alkupuolella mukaan otettiin joukko uusia säveltäjiä.[1]
Usein esitetty versio on ollut Mariinski-teatterin myöhemmän Keisarillisen baletin balettimestarin, silloisen nuoren tanssijan Marius Petipan avustamana[7] pääbalettimestari Jules Perrot'n vuonna 1858[8] tekemä koreografia, jota esitettiin myös Moskovan Bolšoi-teatterissa. Nuori Petipa tanssi myös Conradin pääroolin.[6]
Baletti alkoi olla länsimaissa jo unohdettu,[5] kunnes koreografi Anna-Marie Holmes kävi 1990-luvulla hakemassa sen esitysoikeudet johtamalleen Boston Ballet'lle, jossa sen ensi-ilta oli vuonna 1997. Koreografian Neuvostoliitossa esitettyyn balettiin oli tehnyt Konstantin Sergejev vuonna 1973. Holmesin uudelleenmuokattu versio kantaesitettiin English National Ballet'ssa vuonna 2013.[3][9][2] Musiikin tähän version ovat tehneet Adolphe Adam, Léo Delibes, Cesare Pugni, Ricardo Drigo ja Oldenburgin suurherttua Peter (1812–1881).[3][5][6]
Vuonna 2007 Münchenissä ensiesitettiin Baijerin valtionoopperan baletinjohtaja Ivan Lishkan koreografiaversio, jonka taustalla oli pitkä ja vaativa tutkimustyö. Alkuperäistä Marius Petipan koreografiaa oli tutkittu säilyneitten notaatioiden eli tanssikirjoituksen kautta, ja Adamin ja Delibesin alkuperäispartituureihin perustuvaa musiikkia oli jäljitetty arkistoista.[1]
Merirosvo-baletin koreografiset huippukohdat ovat ensimmäisen näytöksen Pas de trois des odalisques (Kolmen haaremiorjattaren tanssi), Pas d'Esclave (Orjatytön ja orjakauppiaan duetto), Conradin ja Medoran toisen näytöksen pas de deux, jossa huomattavia ovat Medoran fouettéet, kolmannen näytöksen ruusuepisodi ja unijakso, miesten miekkatanssi[9] sekä Le Jardin animé -joukkokohtaus.[1]
Rudolf Nurejev ja Dame Margot Fonteyn olivat kuuluisia esittämästään pas de deux'sta, joka kuuluu balettihistorian klassikoihin.[7]
Merirosvo-baletti esitettiin ensimmäistä kertaa Suomessa vuonna 2010 Mikkelissä Farukh Ruzimatovin johtaman pietarilaisen Mihailovski-teatterin esittämänä.[10][11]
Juoni[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Rosvopäällikkö Conradin rakastettua Medoraa ollaan viemässä Turkin paššan haaremiin. Merirosvot lähtevät pelastamaan neitoa. Seuraa seikkailuja, jotka johtavat meriltä paššan ylelliseen palatsiin. Monivaiheiset käänteet huipentuvat hirmuiseen myrskyyn, joka sinetöi rakastavaisten kohtalon.[3]
I näytös, Basaari
Merirosvo Conrad on purjehtinut orjansa Alin ja perämiehensä Birbanton kanssa Turkkiin. Orjamarkkinoilla Conrad näkee Said-paššan kieltäytyvän ostamasta kolmea orjatarta orjakauppias Lankedemilta. Conrad iskee silmänsä myytäväksi tulleeseen uuteen kauniiseen nuoreen orjattareen Medoraan ja ihastuu häneen heti. Hän lähtee pelastamaan orjatar Medoraa orjakauppias Lankedemilta, joka haluaisi pitää Medoran itsellään mutta myykin hänet ja orjatar Gulnaren Said-paššan haaremiin. Conradin orja Ali ryöstää orjattaret haaremista merirosvojen piilopaikkaan luolaan. Sillä välin merirosvot valtaavat läheisen kylän ja ottavat orjakauppias Lankendemin vangikseen.
II näytös, Luola
Merirosvokapteeni Conrad esittelee orjatar Medoralle piilopaikkaansa. Perämies Birbanto kutsuu merirosvot tuomaan ryöstösaaliit, orjatytöt ja orjakauppias Lankendemin luolaan. Medora, Conrad ja hänen orjansa Ali tanssivat miehistön viihdyttämiseksi. Medora rukoilee Conradia heidän rakkautensa nimissä vapauttamaan kaikki orjatytöt. Tämä suostuu, mutta Birbanto kapinoi ajatusta vastaan ja taivuttelee merirosvot kapinoimaan Conradia vastaan. Conrad saa kuitenkin aikaan kauhun merirosvojen sydämiin ja he luopuvat kapinasuunnitelmastaan. Birbanto laatii uuden suunnitelman. Hän suihkuttaa ruusuun unijuomaa ja pakottaa Lankendemin välittämään kukan Medoralle, joka antaa sen tietämättään Conradille. Tämä hengittää ruusun tuoksua ja vaipuu huumattuna uneen. Merirosvot palaavat luolaan ja yrittävät kaapata Medoran. Taistellessaan näitä vastaan hän nappaa itselleen tikarin ja viiltää Birbantoa käsivarteen. Lankendem kaappaa Medoran takaisin itselleen ja pakenee. Birbanto aikoo tappaa Conradin, mutta orja Ali estää sen. Mielensä murtanut Conrad huomaa Medoran kadonneen. Birbanto teeskentelee tietämättömyyttä ja vannoo uskollisuuttaan Conradille.[12]
III näytös: Paššan palatsi, Jardin animé, Myrsky
Orjakauppias Lankendem keskeyttää orjatar Gulnaren leikkisät puuhat tuodessaan mukanaan hunnutetun orjatar Medoran. Said-pašša on iloinen, että Medora on saatu takaisin haaremiin, ja ilmoittaa, että tästä tulee hänen suosikkivaimonsa. Pašša haaveilee ihanista orjattaristaan ja vaimoistaan kauniissa puutarhassaan (Jardin animé).[12]
Pašša herää merirosvokapteeni Conradin, perämies Birbanton ja pyhiinvaeltajiksi naamioituneiden merirosvojen saapuessa ja kutsuu heidät palatsiinsa. Medora tunnistaa Conradin, joka on naamioitunut yhdeksi pyhiinvaeltajista. Yhtäkkiä pyhiinvaeltajat riisuvat viittansa ja paljastuvat merirosvoiksi. Kaaos puhkeaa palatsissa. Conrad ja hänen miehensä ajavat tiehensä paššan, tämän vartijat ja vaimot. Merirosvot tanssivat voittonsa kunniaksi. Yhtäkkiä Birbanto tulee paikalle ajaessaan takaa orjatar Gulnareaa ja he törmäävät Conradiin ja Medoraan. Medora paljastaa Birbanton petturuuden, ja Conrad ampuu miehen. Conradin orja Ali auttaa Medoraa, Gulnarea ja Conradia pakenemaan laivalle.[12]
Merirosvolaiva purjehtii tyynellä merellä. Ruorissa oleva kapteeni Conrad pitää Medoraa sylissään. Yhtäkkiä nousee raju myrsky ja salama valaisee tummuvaa taivasta. Puuskatuulet halkaisevat purjeet ja salama lyö laivan maston kahtia. Laiva uppoaa myrskyävään mereen. Kun tuuli ja meri tyyntyvät, kuu nousee taivaalle. Se valaisee Conradia ja Medoraa, jotka takertuvat kallioon ja kiittävät ihmeellistä selviytymistään osoituksena rakkautensa voimasta.[12]
Roolit[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Conrad, merirosvokapteeni
- Birbanto, Conradin aluksen perämies
- Ali, Conradin orja
- Lankendem, orjakauppias
- Medora, kaunis nuori orjatar
- Gulnare, kaunis nuori orjatar, Medoran ystävätär
- Said-pašša, turkkilainen hallitsija
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- ↑ a b c d KAISA KURIKKA: Merirosvobalettia pastellisävyissä ts.fi. 28.9.2012. Viitattu 23.9.2023.
- ↑ a b c Balettiarvio: Hienoa ja kaunista tanssia ylitsepursuavassa menneen maailman kontekstissa demokraatti.fi. 28.9.2020. Viitattu 23.9.2023.
- ↑ a b c d e f Balettiarvostelu | Kansallisbaletin Merirosvo on suuren luokan balettispektaakkeli makeannälkään Helsingin Sanomat. 26.9.2020. Viitattu 23.9.2023.
- ↑ Le Corsaire | Palace Opera & Ballet - Cinema Programme palaceoperaandballet.com.au. 25.9.2017. Viitattu 23.9.2023. (englanniksi)
- ↑ a b c d Boston Ballet's Le Corsaire Haute Living. 25.10.2016. Viitattu 23.9.2023. (englanniksi)
- ↑ a b c d Le Corsaire The Marius Petipa Society. 11.12.2015. Viitattu 23.9.2023. (englanniksi)
- ↑ a b Le-Corsaire-Audience-Guide, Pittsburg Ballet Theatre, 2016 https://www.pbt.org/wp-content/uploads/2016/10/Le-Corsaire-Audience-Guide.pdf
- ↑ “Le Corsaire” – A Brief History of the Ballet and the Controversy Around It – The Ballet Spot theballetspot.com. Viitattu 23.9.2023. (englanniksi)
- ↑ a b Kansallisbaletin Le Corsaire ENB:stä Erinomaisuutta. 24.10.2020. Viitattu 23.9.2023.
- ↑ Klassikkobaletti Le Corsaire ensi kertaa Suomessa Kaleva. Viitattu 23.9.2023.
- ↑ Le corsaire Keskisuomalainen. 30.9.2020. Viitattu 23.9.2023.
- ↑ a b c d Le Corsaire - 1998 American Ballet Theatre. Viitattu 24.9.2023.
Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Le Corsaire - The Marius Petipa Society (englanniksi)