Merinahkiainen
| Merinahkiainen | |
|---|---|
 |
|
| Uhanalaisuusluokitus | |
|
|
|
| Tieteellinen luokittelu | |
| Domeeni: | Aitotumaiset Eucarya |
| Kunta: | Eläinkunta Animalia |
| Pääjakso: | Selkäjänteiset Chordata |
| Alajakso: | Selkärankaiset Vertebrata |
| Luokka: | Ympyräsuiset Petromyzonti |
| Lahko: | Nahkiaiskalat Petromyzontiformes |
| Heimo: | Nahkiaiset Petromyzontidae |
| Alaheimo: | Petromyzontinae |
| Suku: | Petromyzon |
| Laji: | marinus |
| Kaksiosainen nimi | |
|
Petromyzon marinus |
|
| Katso myös | |
Merinahkiainen (Petromyzon marinus) on nahkiaisten heimoon kuuluva kalalaji. Sitä tavataan satunnaisesti Suomessa.
Ulkonäkö ja koko
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Merinahkiaisen erottaa helposti tavallisesta nahkiaisesta harmahtavan vihreän selkäpuolen marmorikuvioinnin ansiosta, kun taas nahkiaisen selkä on tasavärinen.[2][3] Merinahkiaisen suu on pyöreä imusuu ja alaleuka puuttuu kokonaan.[3] Lajilta puuttuu selkäranka ja luuston tilalla on rustoa.[4] Merinahkiainen erottuu muista kaloista myös siten, että siltä puuttuu kylkiviiva-aisti ja uimarakot.[4] Sillä on kaksi selkäevää.[4] Merinahkiainen kasvaa 55–120 senttimetrin pituiseksi ja voi painaa 1–2,5 kiloa, joten se on suurin nahkiaislaji.[2][5][4]
Kutu
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Merinahkiaisten kutu tapahtuu touko-heinäkuussa joissa. Naaras munii 30 000–100 000 munaa uroksen kaivamaan pesään.[4] Sekä uros että naaras kuolevat pian kutemisen jälkeen.[4] Toukat kaivautuvat kuoriutumisensa jälkeen pohjan sedimenttikerrokseen ja ovat siellä 3–5 vuotta.[3] Sinä aikana ne syövät orgaanisia hiukkasia vedessä. Kasvuvaihe meressä kestää noin kolme vuotta, jonka jälkeen ne palaavat jokiin kutemaan.[2][3] Laji saavuttaa sukukypsyyden 3–5 vuoden iässä.
Ravinto
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Merinahkiainen saalistaa tarttumalla imusuullaan kalojen kylkeen.[2] Tartuttuaan se imee ja järsii saalista. Merinahkiainen erittää saaliiseen veren hyytymistä estäviä aineita.[6]
Levinneisyys
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Merinahkiainen elää Pohjoisen Atlantin vesissä.[2] Sitä tavataan Itämeressä harvalukuisena ja Suomen alueella satunnaisena.[2] Laji nousee kutemaan Britannian tai Länsi-Euroopan vesiin kaikkialle Välimeren ja Pohjanmeren välille.[3]
Uhat
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Merinahkiaista uhkaavat vesistöjen rehevöityminen, patojen ja sulkujen rakentaminen jokiin ja kalastus.[6][3]
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- ↑ Petromyzon marinus IUCN Red List of Threatened Species. International Union for Conservation of Nature, IUCN, Iucnredlist.org. Viitattu 14.12.2012. (englanniksi)
- ↑ a b c d e f Merinahkiainen, Petromyzon marinus Luontoportti. Viitattu 12.12.2012.
- ↑ a b c d e f Sea lamprey fact file ARKive. Arkistoitu 21.8.2012. Viitattu 15.12.2012. (englanniksi)
- ↑ a b c d e f Selisha Cherry: Petromyzon marinus Animal Diversity Web. Viitattu 14.12.2012. (englanniksi)
- ↑ Sea Lampreys, Petromyzon marinus Marinebio. Viitattu 14.12.2012. (englanniksi)
- ↑ a b Fricke, Ronald: Petromyzon marinus (Linnaeus 1758), Sea lamprey (Petromyzontidae) Helsinki Commission. Viitattu 15.12.2012. (englanniksi)
Aiheesta muualla
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Levinneisyysalue
- Merinahkiainen saatu Helsingin läheltä, Aamulehti, 13.07.1934, nro 184, s. 5, Kansalliskirjaston digitaaliset aineistot