Mercedes-Benz W123
| Mercedes-Benz W123 | |
|---|---|
_sedan_(2010-12-04)_01.jpg) |
|
| Valmistustiedot | |
| Valmistusmaa |
 Etelä-Afrikka Kiina Saksa Thaimaa |
| Valmistaja | Daimler-Benz |
| Valmistusvuodet | 1976–1986 |
| Korimalli |
2-ovinen coupé 4-ovinen sedan 4-ovinen limusiini[1] 5-ovinen farmari |
| Luokka | E-segmentti |
| Muotoilija |
Bruno Sacco, Friedrich Geiger (Sedan & coupé 1973, farmari 1975) |
| Edeltäjä | Mercedes-Benz W114/W115 |
| Seuraaja | Mercedes-Benz W124 |
| Tekniset tiedot | |
| Moottori |
R4 R5 R6 |
| Iskutilavuus | 2,0–3,0 l |
| Polttoaine |
bensiini diesel |
| Vetotapa | takaveto |
| Vaihteisto |
4-vaihteinen manuaali 5-vaihteinen manuaali 3-vaihteinen automaatti 4-vaihteinen automaatti |
Mercedes-Benz W123 on Mercedes-Benz E-sarjan edeltäjämalli, jota valmistettiin vuosina 1976–1986. Se korvasi edeltäneet W114/W115-mallit ja seuraajaksi tuli W124. W123-malli on erittäin kestävän ja luotettavan auton maineessa. Viimeistelyn taso oli korkea aina yksityiskohtia myöten. Mallista tuli erityisen suosittu taksikäytössä, mistä syystä se sai lempinimen ”Taksi-Mersu”.[2] Suomessa auton sai kuudelle rekisteröitynä ja rattivaihteella varustettuna. Suomen lisäksi kyseinen versio oli myynnissä vain Israelissa.lähde? Farmari jäi vielä noin vuodeksi mallistoon korvaavan W124-mallin tultua markkinoille vuoden 1984 lopussa.
Mercedes-Benz W123 (1976–1986)[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Mercedes-Benz W123 esiteltiin neliovisena sedanina Geneven autonäyttelyssä keväällä 1976. Edeltäjäänsä verrattuna akseliväli oli pidentynyt 45 millimetrillä ja raideleveys puolestaan leveni edessä 40 millimetrillä. Vaikka kokoa oli tullut lisää, eivät sisätilat olleet erityisen tilavat. W123-malliin lainattiin useita teknisiä yksityiskohtia suuremman kokoluokan S-sarjasta (W116).[2]
Mallivalikoiman muodostivat aluksi 200 (94 hv), 230 (109 hv), 250 (129 hv), 280 (156 hv), 280 E (177 hv), 200 D (55 hv), 220 D (60 hv), 240 D (65 hv) ja 300 D (80 hv). Edullisemman pään malleissa (200–250) ajovalot olivat pyöreät, kalliimmissa puolestaan neliskulmaiset.[2]
_in_the_US.jpg)
Keväällä 1977 esiteltiin sedanin rinnalle kaksiovinen coupé. Sen akseliväli oli 85 millimetriä sedania lyhyempi, eikä autossa ollut lainkaan B-pilaria. Coupén mallivalikoimassa olivat 230 C, 280 C ja 280 CE. Saman vuoden syksyllä tulivat sedanin pidennetyt Lang-mallit.[2]
Mallivuodelle 1978 dieseleihin tuli virta-avaimeen yhdistetty hehkutus- ja sammutusjärjestelmä.[2] Frankfurtin autonäyttelyssä 1977 esiteltiin farmarimalli S123, joka oli ensimmäinen Mercedes-Benzin valmistama farmariauto.[3] Farmarin tavaratila laajeni tarvittaessa yli kaksi metriä pitkäksi.[2]
Keväällä 1979 dieselmoottorit 200 D ja 240 D saivat hieman lisää tehoa ja 220 D poistettiin valikoimasta. Aiempaa tehokkaammat ja taloudellisemmat nelisylinteriset M102-sarjan bensiinimoottorit esiteltiin syksyllä 1980 (200/109 hv ja 230 E/136 hv). 250:n teho nousi 140 hevosvoimaan ja 280 E:n 185 hevosvoimaan. Syksyllä 1980 farmarin mallivalikoima täydentyi 300 TD Turbolla, jossa oli 125 hevosvoimaa tehoa.[2]
Kuljettajan turvatyynyä ja turvavöiden esikiristimiä alettiin tarjota lisävarusteena vuodesta 1982 lähtien. Esikiristimet olivat vuodesta 1984 alkaen vakiovarusteena.[4]
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- ↑ 123 series saloons, 1975 - 1985 mercedes-benz-publicarchive.com. Viitattu 20.8.2023. englanti
- ↑ a b c d e f g Mercedes-Benz W123 (1976–1985) Ajovalo.net. Viitattu 21.11.2015.
- ↑ Klassikko: Mercedes-Benz 280 TE on farkkumersujen pioneeri Moottori. 17.9.2016. Viitattu 13.11.2016.
- ↑ Mercedes-Benz Safety: History of the Airbag and Restraint System 7.2.2011. Mercedes-Benz. Viitattu 1.12.2015. (englanniksi)
Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Mercedes-Benz W123 Wikimedia Commonsissa
