Kyhmylyhtykrotti
| Kyhmylyhtykrotti | |
|---|---|
 |
|
| Uhanalaisuusluokitus | |
|
|
|
| Tieteellinen luokittelu | |
| Domeeni: | Aitotumaiset Eucarya |
| Kunta: | Eläinkunta Animalia |
| Pääjakso: | Selkäjänteiset Chordata |
| Alajakso: | Selkärankaiset Vertebrata |
| Yläluokka: | Luukalat Osteichthyes |
| Luokka: | Viuhkaeväiset Actinopterygii |
| Alaluokka: | Neopterygii |
| Lahko: | Krottikalat Lophiiformes |
| Heimo: | Lyhtykrotit Melanocetidae |
| Suku: | Melanocetus |
| Laji: | johnsonii |
| Kaksiosainen nimi | |
|
Melanocetus johnsonii |
|
| Katso myös | |
|
|
|
Kyhmylyhtykrotti (Melanocetus johnsonii) on lyhtykrotteihin kuuluva kalalaji. Lajia tavataan syvistä vesistä kaikista valtameristä.
Koko ja ulkonäkö[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Kyhmylyhtykrottinaaras voi kasvaa suurimmillaan 15–18 cm pitkäksi ja koiras on huomattavasti pienempi, suurimmillaan noin 3 cm. Lajin naaras on ruumiinrakenteeltaan pallomainen ja tukeva. Pää ja suu ovat suuret. Selkäevän ensimmäinen ruoto on pidentynyt ja sen päässä on valoelin. Valon tuottaa bioluminoiva Enterovibrio escacola-bakteeri. Kalalla ei ole vatsaeviä. Koiraalla on hyvin kehittyneet hajuelimet. Kyhmylyhtykrotti on väriltään tumman ruskea tai musta.[2][3][4]
Levinneisyys ja elintavat[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Kyhmylyhtykrotti elää lauhkeissa ja lämpimissä vesissä niin Atlantin valtameressä, Intian valtameressä kuin Tyynessämeressäkin. Laji elää useimmiten 600–1 500 metrin syvyydessä ja syvimmillään sitä on tavattu 2 100 metrin syvyydessä. Kyhmylyhtykrotti on peto ja käyttää valoelintään saaliin houkutteluun. Lajin koiraat voivat kiinnittyä naaraan ruumiiseen, mutta eivät elä naaraan loisina.[1][2][3]
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- ↑ a b Arnold, R.: Melanocetus johnsonii IUCN Red List of Threatened Species. Version 2021-2. 2015. International Union for Conservation of Nature, IUCN, Iucnredlist.org. Viitattu 15.11.2021. (englanniksi)
- ↑ a b Melanocetus johnsonii (peilipalvelin) FishBase. Froese, R. & Pauly, D. (toim.). Viitattu 15.11.2021. (englanniksi)
- ↑ a b Mark McGrouther: Humpback Blackdevil, Melanocetus johnsonii Gunther, 1864 Australian Museum. Viitattu 15.11.2021. (englanniksi)
- ↑ Tory A. Hendry, Lindsay L. Freed, Dana Fader, Danté Fenolio, Tracey T. Sutton & Jose V. Lopez: Ongoing Transposon-Mediated Genome Reduction in the Luminous Bacterial Symbionts of Deep-Sea Ceratioid Anglerfishes. mBio, 2018, 9. vsk, nro 3. (englanniksi)