Medinan harjanteen taistelu
| Medinan harjanteen taistelu | |||||||
|---|---|---|---|---|---|---|---|
| Osa Persianlahden sotaa | |||||||
| |||||||
| Osapuolet | |||||||
| Tappiot | |||||||
|
4 vahingoittunutta panssarivaunua |
91 panssarivaunua | ||||||
Medinan harjanteen taistelu oli Persianlahden sodan aikana käyty taistelu 27. helmikuuta 1991 Yhdysvaltojen 1. panssaridivisioonan osaston ja Irakin tasavaltalaiskaartin Medina-divisioonan välillä niin sanotulla Medinan harjanteella lähellä Irakin Basran kaupunkia. Taistelu päättyi Yhdysvaltojen selvään voittoon teknisen ylivoiman ja paremman koulutuksen ansioista. Itse sota päättyi seuraavana päivänä.
Tausta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Maahyökkäys Irakin asevoimia vastaan Persianlahden sodassa oli alkanut 24. huhtikuuta 1991. Irakin vastaisen liittouman suunnitelmana oli hyökätä kahdessa suunnassa siten, että Irakin joukot maan miehittämässä Kuwaitissa eristettäisiin. Hyökkäys etelässä sitoisi Kuwaitissa olleet joukot samalla, kun toinen hyökkäys kaartaisi Länsi-Irakin kautta puolustajien selustaan.[1]
Yhdysvaltojen 1. panssaridivisioonan osastoa Länsi-Irakin hyökkäyksen aikana johtanut eversti Montgomery Meigs johti noin 200 erityyppisen ajoneuvon joukkoa kohti Medinan harjannetta lähellä Irakin Basran kaupunkia. Joukkoihin kuului esimerkiksi M1 Abrams-taistelupanssarivaunuja ja M2 Bradley-rynnäkköpanssarivaunuja. Medinan harjannetta puolusti useita kilometrejä pitkällä puolustusasemalla Irakin Tasavaltalaiskaartin Medina-divisioona, jonka käytössä oli T-72 -taisteupanssarivaunuja, vanhempia T-62 ja T-55 -vaunuja, sekä BMP-1 -rynnäkköpanssarivaunuja.[1]
Irakilaiset puolustajat olivat ryhmittäytyneet harjanteen taakse ja tarkoituksena oli kohdistaa tuli yhdysvaltalaisiin näiden ajaessa harjanteen yli. Yhdysvaltalaiset olivat kuitenkin kalustonsa puolesta selvästi irakilaisia teknisesti edellä. M1 Abrams-vaunujen kantama oli T-72 -vaunuja huomattavasti pidempi, eivätkä T-72 -vaunut pystyneet läpäisemään niiden panssarointia aina edes osuessaan. Irakilaisilta puuttuivat myös lämpötähtäimet, jollaisia oli yhdysvaltalaisissa vaunuissa.[1]
Taistelu[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Yhdysvaltalaiset olivat saapuneet Medinan harjanteelle 27. helmikuuta ja harjanteelle noustuaan he käyttivät huonoissa näköolosuhteissa lämpötähtäimiään irakilaisten ajoneuvojen paikantamiseen. Irakilaiset yrittivät vastata tuleen kohdistamalla oman tulensa M1 Abrams -vaunujen suuliekkeihin, mutta tämä osoittautui täysin riittämättömäksi. Samaan aikaan yhdysvaltalaiset saivat ilmatukea A-10 Thunderbolt-maataistelukoneilta ja AH-64 Apache-taisteluhelikoptereilta, sekä tulitukea M270 MLRS-raketinheittimiltä. Yksi lentokoneista menetettiin irakilaisten ZSU-23-4-ilmatorjuntapanssarivaunujen tulessa. Noin kolme tuntia kestäneen taistelun jälkeen yhdysvaltalaiset olivat saavuttaneet selvän voiton irakilaisista.[1]
Seuraukset[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Yhdysvaltojen selvä voitto taistelussa oli pitkälti ylivertaisen teknologian ja koulutuksen ansiota. Edellä mainittujen seikkojen lisäksi irakilaiset olivat epäonnistuneet useammalla tavalla omissa puolustusvalmisteluissaan. Vihollisen saapumista oli odotettu, mutta silti irakilaisilla ei ollut vihollisen saapumista odottavia tarkkailijoita. Monet irakilaisten ajoneuvojen miehistöistä olivat olleet ruokailemassa. Monet panssarivaunut olivat puolustusasemissa siten, että vain niiden tornit olivat näkyvillä. Tosin sen sijaan että vaunuille olisi kaivettu asemat maahan, niiden ympärille oli vain työnnetty hiekkavallit. Hiekkavallit olivat taas riittämättömiä pysäyttämään yhdysvaltalaisten vaunujen laukaukset, jotka menivät vallin läpi tuhoten sen takana olleet vaunut. Irakilaisten on arvioitu menettäneen noin 91 panssarivaunua ja 73 muuta ajoneuvoa tuhoutuneina. Yhdysvallat menetti neljä M1 Abrams -vaunua, jotka voitiin kuitenkin vielä korjata. Miehistön tappioina Yhdysvallat kärsi yhden kaatuneena ja 30 haavoittuneina. Persianlahden sota päättyi päivän Medinan harjanteen taistelun jälkeen.[1]