Matvei Gorškov

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun

Matvei Lvovitš Gorškov (ven. Матве́й Льво́вич Горшко́в, 1879 Simbirskin kuvernementti[1] – ?) oli Suomessa toiminut venäläinen kirjanpainaja ja menševikki. Hänen salanimiään olivat Gorin ja Ostrikov[2].

Matvei Gorškov syntyi köyhään talonpoikaisperheeseen. Vanhempien muutettua Samaraan hän meni oppilaaksi kirjapainoon. Gorškov kuului kirjaltajien yhdistykseen, liittyi vuonna 1898 sosiaalidemokraatteihin ja johti lakkoliikkeitä Samarassa. Vuonna 1905 hänet valittiin Venäjän kirjaltajaliiton perustamistoimikunnan ja Pietarin työläisneuvoston jäseneksi.[1]

Gorškov julkaisi Pietarin työläisneuvoston Izvestijaa ja Rabotši golos -lehteä, kunnes hänet pidätettiin joulukuussa 1905. Päästyään vapaaksi helmikuussa 1906 hän julkaisi Rabotšaja žizn -lehteä, joka suljettiin pian yhdessä kirjapainon kanssa. Saman vuoden huhtikuussa Gorškov perusti Rabotšeje slovo -lehden, josta ilmestyi 34 numeroa. Vuonna 1907 hän julkaisi pilalehtiä Balda ja Topor.[1]

Gorškov osallistui Helsingissä järjestettyyn Venäjän kirjaltajaliiton kokoukseen huhtikuussa 1907. Saman vuoden syyskuussa hän muutti Helsinkiin Finljandskaja gazetan latojaksi. Gorškov pidätettiin maaliskuussa 1908 ja vietiin Pietariin, mutta vapautettiin saman vuoden joulukuussa.[1] Vuonna 1913 hän perusti Helsinkiin kirjansitomon ja venäläisen kirjapainon[3][4][5]. Helsingissä asuessaan Gorškov kuului Suomen Sosialidemokraattisen Puolueen venäläiseen osastoon,[2] mutta luopui aktiivitoiminnasta vuonna 1912. Hän toimi myös kulttuurijärjestö Nadeždassa ja meni naimisiin vuonna 1910.[1]

Gorškov kutsuttiin armeijaan huhtikuussa 1915. Hänet valittiin Helsingin sotilasneuvoston jäseneksi maaliskuussa 1917. Menševikkejä edustanut Gorškov kuului sotilasneuvoston lehden Izvestijan toimituskuntaan ja toimi käytännössä sen päätoimittajana.[1] Hänen kirjapainonsa siirtyi toukokuussa 1917 sosialistivallankumouksellisten omistukseen[6]. Gorškov erosi Izvestijan päätoimittajan tehtävästä lokakuussa 1917,[7] minkä seurauksena lehden suhtautuminen Suomeen muuttui Työmiehen mukaan myönteisemmäksi[8].

Gorškov oli Venäjän perustuslakia säätävän kansalliskokouksen ehdokkaana Venäjän sosiaalidemokraattisen työväenpuolueen yhteislistalla Pietarissa. Hänen myöhempiä vaihteitaan ei tunneta.[2]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b c d e f Menševiki v 1917 godu. Tom 3: Ot kornilovskogo mjateža do kontsa dekabrja. Tšast vtoraja, s. 638. Moskva: ROSSPEN, 1997. ISBN 5-86004-025-3. Teoksen verkkoversio.
  2. a b c Tšemakin, Anton: Russki natsionalnyi menševizm. Voprosy natsionalizma, 4/2014, s. 127–143. Artikkelin verkkoversio.
  3. Registeringstidning för varumärken, 511/1913, s. 398. Artikkelin verkkoversio.
  4. Registeringstidning för varumärken, 532/1914, s. 16. Artikkelin verkkoversio.
  5. Tipografija i perepljotnaja M. Gorškova (ilmoitus). Gelsingforsski prihodski listok, 1/1915, s. 16. Artikkelin verkkoversio.
  6. Izveštšenije. Izvestija Gelsingforsskogo soveta deputatov armii, flota i rabotših, 2.5.1917, s. 4. Artikkelin verkkoversio.
  7. V Gelsingforsskom sovete. Izvestija Gelsingforsskogo soveta deputatov armii, flota i rabotših, 11.10.1917, s. 3. Artikkelin verkkoversio.
  8. Helsingin ”Isvestijan” suunnan muuttuminen. Työmies, 21.10.1917, s. 4. Artikkelin verkkoversio.