Matti Niukkanen
Matti Niukkanen (14. syyskuuta 1893 Kirvu – 20. syyskuuta 1962) oli suomalainen jääkärimajuri. Hän oli sotilaskoulutuksensa ensimmäisen maailmansodan aikana Saksassa saanut jääkäri, joka sai tulikasteensa Saksan itärintamalla Misse-joella vuonna 1916. Myöhemmin hän osallistui Suomen sisällissotaan joukkueenjohtajana.[1][2]
Perhe ja koulutus[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Niukkasen vanhemmat olivat maanviljelijä Kustaa Niukkanen ja Maria Apunen. Hänet vihittiin avioliittoon vuonna 1936 Dagmar Ingehorg Westerlingin kanssa. Hän kävi kansakoulun ja Räisälän kansanopiston vuosina 1914 – 1915 ja suoritti yksityisesti kahdeksan luokan Helsingin suomalaisessa lyseossa vuonna 1926. Niukkanen kävi taistelukoulukurssin Haminassa vuonna 1918 ja tiedonantoupseerikurssin vuonna 1924 sekä sotilaspedagogisen kurssin vuonna 1925. Asemestarikurssin Aseseppäkoulussa hän suoritti vuosina 1927 – 1928 ja kävi sotateknillisen koulun vuosina 1929 - 1930.[1][2]
Jääkärikausi[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Niukkanen työskenteli maanviljelijänä kotitilallaan ennen liittymistään vapaaehtoisena Saksassa sotilaskoulutusta antavan jääkäripataljoona 27:n 2. komppaniaan 3. maaliskuuta 1916. Hän otti osaa taisteluihin ensimmäisessä maailmansodassa Saksan itärintamalla asemasotaan Misse-joella, Riianlahdella ja Aa-joella.[1][2]
Suomen sisällissota[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Niukkanen astui Suomen armeijan palvelukseen varavääpeliksi ylennettynä Saksassa 11. helmikuuta 1918 ja saapui Suomeen (Vaasaan) 25. helmikuuta 1918 jääkärien pääjoukon mukana. Hänet sijoitettiin Suomen valkoiseen armeijaan joukkueenjohtajaksi 3. Jääkärirykmentin 7. jääkäripataljoonan 1. komppaniaan. Hän osallistui sisällissodan taisteluihin Tampereella sekä Aittolahdella, Lyykylässä, Mannikkalassa ja Talissa.[1][2]
Sisällissodan jälkeinen aika[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Niukkanen palveli sisällissodan jälkeen edelleen 3. jääkärirykmentissä, josta muodostettiin myöhemmin ensin Savon jalkaväkirykmentti 3 ja sitten Uudenmaan rykmentti. Hän toimi rykmentissä joukkueenjohtajana, II pataljoonan adjutanttina ja komppanianpäällikön viransijaisena. Rykmentin aseteknikoksi hänet määrättiin 6. joulukuuta 1923. Niukkanen siirrettiin 15. toukokuuta 1935 aseteknikoksi Porin rykmenttiin.[1][2]
Talvi- ja jatkosota[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Niukkanen osallistui talvisotaan 1. Asevarasto-osaston päällikkönä ja taisteluvälinetoimiston päällikkönä Pohjois-Suomen Ryhmässä. Välirauhan aikana hän toimi taisteluvälinetoimiston päällikkönä V Armeijakunnan esikunnassa. Jatkosodan puhjettua hänet komennettiin taisteluvälinetoimiston päälliköksi III Armeijakunnan esikuntaan, josta hänet siirrettiin vuonna 1942 taisteluvälinemateriaalin tarkastajaksi Kotijoukkojen esikuntaan. Niukkanen erosi vakinaisesta palveluksesta sodan jälkeen ja työskenteli sen jälkeen hintatarkkailijana ja hintaneuvottelijana Oy Santasalo-Sohlberg Ab:n palveluksessa Helsingissä vuoteen 1958 saakka. Hänet haudattiin Helsinkiin.[2]
Ylennykset ja kunniamerkit .svg){kind=small}
| Ylennykset | Kunniamerkit | |
|
       |
|
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Puolustusministeriön Sotahistoriallisen toimiston julkaisuja IV, Suomen jääkärien elämäkerrasto, WSOY Porvoo 1938.
- Sotatieteen Laitoksen Julkaisuja XIV, Suomen jääkärien elämäkerrasto 1975, Vaasa 1975 ISBN 951-99046-8-9.