Matti Löyhkö
Matti Löyhkö (30. tammikuuta 1892 Kurkijoki – 1. syyskuuta 1962) oli suomalainen jääkärivänrikki. Hän oli sotilaskoulutuksensa ensimmäisen maailmansodan aikana Saksassa saanut jääkäri, joka sai tulikasteensa Saksan itärintamalla Misse-joella vuonna 1916. Myöhemmin hän osallistui Suomen sisällissotaan joukkueenjohtajana.[1][2]
Perhe ja koulutus
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Löyhkön vanhemmat olivat maanviljelijä Matti Löyhkö ja Anna Hienonen, Hänet vihittiin avioliittoon vuonna 1920 Hilja Kyötikin kanssa. Hän kävi Jalkaväen kapitulanttikoulun vuosina 1924 - 1925.[1][2]
Jääkärikausi
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Löyhkö työskenteli maanviljelijänä ennen liittymistään vapaaehtoisena Saksassa sotilaskoulutusta antavan jääkäripataljoona 27:n 2. komppaniaan 15. joulukuuta 1915. Hän otti osaa taisteluihin ensimmäisessä maailmansodassa Saksan itärintamalla Misse-joella, Riianlahdella ja Aa-joella.[1][2]
Suomen sisällissota
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Löyhkö astui Suomen armeijan palvelukseen aliupseeriksi ylennettynä Saksassa 11. helmikuuta 1918 ja saapui Suomeen (Vaasaan) 25. helmikuuta 1918 jääkärien pääjoukon mukana. Hänet sijoitettiin Suomen valkoiseen armeijaan joukkueenjohtajaksi 3. Jääkärirykmentin 7. jääkäripataljoonan 4. komppaniaan, josta muodostettiin 29. maaliskuuta 1918 alkaen pataljoonan 1. komppania. Hän osallistui sisällissodan taisteluihin Tampereella, Aittolahdella, Lyykylässä, Mannikkalassa ja Talissa.[1][2]
Sisällissodan jälkeinen aika
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Löyhkö palveli sisällissodan jälkeen edelleen koulutusaliupseerina 3. Jääkärirykmentissä, josta muodostettiin myöhemmin ensin Savon jääkärirykmentti 3 ja edelleen Uudenmaan rykmentti. Armeijasta hän erosi 1. lokakuuta 1920 ja työskenteli sen jälkeen maanviljelijänä. Takaisin armeijan palvelukseen hän astui 31. maaliskuuta 1924 ja hänet sijoitettiin koulutusaliupseeriksi Karjalan kaartin rykmentin 7. komppaniaan, josta hänet siirrettiin 23. marraskuuta 1925 alkaen Jalkaväen kapitulanttikouluun, missä hänet määrättiin aluksi rehumestariksi ja 30. huhtikuuta 1926 alkaen koulutusaliupseeriksi. Myöhemmin kapitulanttikoulun tultua yhdistetyksi Taistelukouluun hän jatkoi samaisessa tehtävässä.[1][2]
Talvi- ja jatkosota
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Löyhkö osallistui talvisotaan Taistelukoulussa vääpelinä. Välirauhan aikana hänet siirrettiin korjaamoiden johtajaksi 13. Kuormastonkorjauskomppaniaan, missä tehtävässä hän toimi myös jatkosodan puhjettua. Vuonna 1942 hänet siirrettiin 13. Jalkine- ja vaatetuskorjaamon johtajaksi, josta hänet siirrettiin 40. Talous komppaniaan ja vuonna 1943 edelleen kuljetusjoukkueenjohtajaksi 40. Elintarvikekomppaniaan. Viimeisenä sotavuonna hän toimi Kotijoukkojen Henkilötäydennyskeskuksessa ja Jalkaväenkoulutuskeskus 6:ssa sekä Kotijoukkojen alaisessa Pataljoona N:ssä. Hänet vapautettiin palveluksesta vuonna 1944 korkean iän perusteella. Hänet haudattiin Lohikoskelle.[2]
Ylennykset ja kunniamerkit .svg){kind=small}
| Ylennykset | Kunniamerkit | |
|
      |
|
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Puolustusministeriön Sotahistoriallisen toimiston julkaisuja IV, Suomen jääkärien elämäkerrasto, WSOY Porvoo 1938.
- Sotatieteen Laitoksen Julkaisuja XIV, Suomen jääkärien elämäkerrasto 1975, Vaasa 1975 ISBN 951-99046-8-9.