Matonkudonta

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Matonkudontaa Kiinassa.

Matonkudonta on maton tekemistä erilaisia sitoutusmenetelmiä muun muassa kangaspuita käyttäen. Pohjoismaissa yksi työväen- ja kansalaisopistojen ja muiden järjestöjen kestosuosikkikursseja on kankaankudonta, ja silloin ainakin osassa kangaspuista on meneillään maton kutominen. Suomessa perinteiset räsymatot koristivat lähes joka kodin lattiaa. Alun perin matot kudottiin kotona, mutta vähitellen joku kylästä erikoistui matonkutojaksi, jolta matot tilattiin.

Suomessa mattoja on perinteisesti kudottu vanhoista tai rikkimenneistä vaatteista ja lakanoista. Kangas leikataan tarkoitukseen sopivan levyisiksi mahdollisimman pitkiksi suikaleiksi riippuen materiaalin paksuudesta ja aiotusta maton paksuudesta. Lakanat eivät kuitenkaan saa olla liian ohuiksi hiutuneita, sillä tällöin matto ei kestä käyttöä. Nykyisin kotikudonnassa käytetään yleisimmin tekstiiliteollisuuden jätteenä syntyvää trikookudetta sekä jonkin verran matonkudontaan tarkoitettuja erikoislankoja.

Erityisen taidokasta matonkudonta on Lähi-idässä, jossa kudottaessa solmitaan esimerkiksi villa- tai silkkilankaa maton loimilankoihin siten, että syntyy nukkapintainen matto (vrt. ryijy).

Räsymatto[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Räsymatto on perinteisesti kudottu raidalliseksi, mutta modernin räsymaton voi kutoa yhdelläkin värillä.

Kuteiden valinta ja leikkaaminen[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Maton kutominen vanhoista vaatteista tai muista käytetyistä kodintekstiileistä on järkevää, taloudellista ja ekologista. Kotoisista kuteista saadaan mattoihin myös luontevin ja elävin pinta. Kuteiksi tulevat vaatteet ja tekstiilit pestään ennen leikkaamista. Kaikki paksut kohdat kuten saumat, halkiot ja vetoketjut poistetaan. Samoin hauraiksi kuluneet kohdat. Kuteet leikataan suoriksi ja tasaisiksi suikaleiksi. Kuteen leveys riippuu leikattavan kankaan paksuudesta ja laadusta. Yleensä leveys on 1-1,5 cm. Isoista kangaspaloista leikkaaminen on helpompaa. Pieniä tilkkuja voi ommella koneella ensin isoksi levyksi ja leikata vasta sitten. Kudetta leikatessa on käännekohtien kulmat hyvä pyöristää. Kuteiden leikkaaminen vie aikaa ja on myös melko pölyistä puuhaa, siksi sitä on hyvä tehdä kesällä vaikka ulkotiloissa.

Kuteiden lajittelu laaduittain ja väreittäin helpottaa mallin suunnittelua. Räsykuteen menekki on n. 2 kg/neliömetri.

Loimi, pirta ja sidos[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Loimena käytetään joko pellavaista loimilankaa tai kalalankoja. Loimen pituutta laskettaessa on otettava huomioon maton halutun pituuden lisäksi alkusolmujen, tutkainten, kutistumisvaran ja hapsujen osuus. Loimen leveydessä on huomioitava muutaman senttimetrin kutistumisvara. Reunat voidaan vahvistaa pujottamalla yhteen tai kahteen reunimmaiseen niiteen ja piinväliin kaksi loimilankaa.

Tavallisin ja suositeltavin loimen tiheys palttinarakenteisessa mattokankaassa on 2 lankaa/cm. Pirta on tällöin 20/1.

Räsymattojen sidoksena on palttina käytetyin ja paras. Sillä saadaan luja ja tanakka kudos. Myös toimikasta ja siitä johdettuja sidoksia voi käyttää.

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Lundell L., Windesjö E.: Suuri Kudontakirja. 2005. Kustannusosakeyhtiö Tammi.
  • Maatalouskeskusten Liiton julkaisuja n:o 643.

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Kaukonen, Toini-Inkeri: Kyynärä pohjaa, kortteli raitaa: Riepukudonnaiset ja perinteiset lattiamatot. Artefakta 5. Helsinki: Akatiimi, 1998. ISBN 951-97208-5-5.
Tämä harrastuksiin tai vapaa-aikaan liittyvä artikkeli on tynkä. Voit auttaa Wikipediaa laajentamalla artikkelia.