Matoetana

Kohteesta Wikipedia
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Matoetana
Boettgerilla pallens 3.jpg
Tieteellinen luokittelu
Domeeni: Aitotumaiset Eucarya
Kunta: Eläinkunta Animalia
Pääjakso: Nilviäiset Mollusca
Luokka: Kotilot Gastropoda
Alaluokka: Keuhkokotilot Pulmonata
Lahko: Maakeuhkokotilot Stylommatophora
Heimo: Matoetanat Boettgerillidae
Suku: Boettgerilla
Laji: pallens
Kaksiosainen nimi

Boettgerilla pallens
Simroth 1912

Synonyymit
  • Boettgerilla vermiformis
Katso myös

 Commons-logo.svg Matoetana Commonsissa

Matoetana (Boettgerilla pallens) on pieneen matoetanoiden heimoon kuuluva kotilolaji. Suomessa sitä tavataan ainoastaan kasvihuoneissa.

Koko ja ulkonäkö[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Laji on venyneenä muodoltaan hyvin matomainen sillä se voi olla jopa 5 cm pitkä mutta vain muutaman millimetrin levyinen. Kokoon vetäytyneenä muoto muistuttaa enemmän tyypillistä etanaa. Iho on läpikuultava, kellertävä tai vaaleanharmaa, mutta pää ja selkäpuoli ovat usein sinertävät. Nuoret yksilöt ovat hyvin vaaleita. Ihon nystyt ovat hyvin litteitä. Selän selvästi erottuva harjanne ulottuu eläimen peräpään kärjestä kilven teräväkulmaiseen takareunaan. Hengitysaukko on kilven keskiosassa oikealla kyljellä. Antura on vaalea ja eläimen erittämä lima kirkasta.[1][2]

Levinneisyys[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Matoetana on alkujaan Kaukasukselta, mutta levinnyt viimeisen sadan vuoden aikana nopeasti lähes koko Eurooppaan. Lisäksi se esiintyy paikoittaisena Keski-Aasiassa ja vieraslajina Brittiläisen Kolumbian alueella Kanadassa sekä Etelä-Amerikassa Kolumbiassa. Suomessa matoetanan ainoa esiintymä on Helsingin yliopiston kasvitieteellisen puutarhan kasvihuoneessa.[1][2]

Elinympäristö ja elintavat[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Matoetana elää lähinnä maan alla ja kykenee kaivautumaan jopa 60 cm syvyyteen, mutta oleskelee enimmäkseen melko lähellä maanpintaa. Se osaa myös hyödyntää kastematojen tekemiä käytäviä. Laji käyttää ravinnokseen maatuvaa kasviainesta, kasvien juuria ja sieniä, mutta myös kastematojen ulosteita, muiden kotiloiden munia ja joskus eläinten raatoja. Ruokaillessaan etana näykkii vain muutaman suupalan ja jatkaa sitten matkaansa.[1][3]

Matoetana parittelee ja munii loppukesän ja syksyn aikana. Kukin yksilö munii 1–6 munan ryhmiä muutaman kymmenen senttimetrin syvyyteen maan alle. Eläin kuolee melko pian munimisen jälkeen.[3]

Vahingoittaessaan kasvien juuria matoetana saattaa muodostua tuholaiseksi.[2]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b c A. Koivunen, P. Malinen, H. Ormio, J. Terhivuo & I. Valovirta: Suomen kotilot ja etanat. Opas nilviäisten maailmaan. Helsinki: Hyönteistarvike Tibiale Oy, 2014. ISBN 978-952-67544-6-8. s. 67 sekä 243–245
  2. a b c IdTools (englanniksi)
  3. a b SUB Göttingen: AnimalBase (englanniksi)

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]