Matilda Sirkkola

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Matilda Sirkkola
Henkilötiedot
Koko nimi Maria Matilda Sirkkola o.s. Torenius
Syntynyt23. maaliskuuta 1889
Vihti
Kuollut1. elokuuta 1971 (82 vuotta)
Toijala
Kansalaisuus Suomi
Ammatti opettaja ja kirjailija
Puoliso Oskar Sirkkola (aik. Strandberg)
Aiheesta muualla
Löydä lisää kirjailijoitaKirjallisuuden teemasivulta

Maria Matilda Sirkkola (o.s. Torenius, 23. maaliskuuta 1889 Vihti1. elokuuta 1971 Toijala) oli suomalainen opettaja ja kirjailija. Puoliso kansakoulunopettaja, taidemaalari Oskar Sirkkola (aik. Strandberg).[1]

Sirkkola valmistui Jyväskylän seminaarista 1912 ja hän suoritti Helsingin yliopistossa filosofian kandidaattitutkintoa vastaavat tutkinnot sekä tutkinnot harjoituskoulujen opettajavirkoja varten. Hän teki opintomatkan Viroon ja Ruotsiin.[1]

Sirkkola toimi opettajana Lopen Järventaustan kansakoulussa 1912–1915 ja Sääksmäen Tarttilan kansakoulussa 1915–1927. Hän oli Heinolan seminaarin harjoituskoulun yhdistetyn luokan opettajana 1927–1938 ja seminaarin harjoituskoulun yliopettajana 1938–1953. Sarkkila kirjoitti muun muassa kirjan Oman työn koulu, kokeita kansakoulun uudistamiseksi sekä julkaisi runoja ja lasten vuorokeskusteluja joulu- ja aikakauslehdissä.[1]

Teoksia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Oman työn koulu : kokeita kansakoulun uudistamiseksi. WSOY 1936
  • Oman työn koulun lukemisto : rinnakkaislukukirja kansakoulun yläluokkia varten, nide 1 ; tekijät Matilda Sirkkola ja Yrjö Paalanen. WSOY 1938
  • Iloinen koulu : koulunäytelmä ; kuv. Kaija Mäkelä. WSOY 1944, 2. painos 1954
  • Heinolan seminaari 1899-1949 : muistojulkaisu ; toim. Yrjö Paalanen, Hilkka Ahomäki, Matilda Sirkkola. Valistus 1949
  • Koululasten juhlahetkiä : ohjelmistoa koulun juhlaan ja arkeen. WSOY 1959
  • Onnittelulaulu "Onnenkyyhky lentää..." sanat Martti Helan säveltämään koululauluun

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Sirkkola, Maria Matilda. SKS:n kirjailijamatrikkeli. Arkistoitu 27.6.2013.
  • Peltola, Kalevi: Heinolan Seminaarin koulu – katoavaa seminaariperinnettä. Heinola -Seura. Arkistoitu .

Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b c Päivästä päivään. 50 vuotta täyttää..., Helsingin Sanomat, 23.03.1939, nro 80, s. 6, Kansalliskirjaston digitaaliset aineistot