Martta Kaukomaa
Martta Elisabet Kaukomaa (o.s. Suominen, 25. lokakuuta 1895 Mynämäki[1] – 1992) oli suomalainen uskonnollinen kirjailija, runoilija ja Vapaakirkon evankelista.[2][3]
Martta Kaukomaa o.s. Suominen syntyi Mynämäessä vuonna 1895[1] ja kasvoi suuressa sisarusparvessa[4][5] Hänen isänsä oli nahkuri Kustaa Suominen ja äitinsä Vilhelmiina Wallenius.[6] Koti ja kasvuympäristö olivat kristillisiä. Isä piti pyhäkoulua[7] ja äiti lauloi hengellisiä lauluja.[8] Äiti ja isä olivat kotoisin rukoilevaisseudulta.[9]
Varhaisen hengellisen heräämisen[10] , sitä vahvistavien kokemusten jälkeen ja rippikoulun käytyään Martta Kaukomaa alkoi kirjoitella lehtiin runoja ja suorasanaisia tekstejä.[11]. Hän toimi myös isänsä sijaisena pyhäkoulunopettajana[7]. Kutsumuksensa raamatunopettajaksi hän löysi jo 16-vuotiaana Turun Betel-kirkossa vuonna 1912 saamassaan näyssä.[12][1]
Martta Kaukomaa solmi vuonna 1919 avioliiton Arvi Kaukomaan (1894-1969) kanssa.[13][14] Arvi Kaukomaa vihittiin papiksi 8.1.1919.[15] 1920-luvulla pariskunta vaikutti Vapaakirkossa opettaen Sandössä (Santala, myöhemmin Hankoniemen kristillinen opisto) pidetyillä raamattukursseilla[14] ja Martta Kaukomaan runoja julkaistiin myös Vapaakirkon lehdissä.[1]
1930-luvulla hengeltään ekumeeninen[2] Martta Kaukomaa toimi helluntaiherätyksen seurakunnissa.[14] Vuonna 1948 hän siirtyi opettamaan ja johtamaan vapaakirkollisen Naislähetysliiton leirejä Laina Vaismaan kutsusta ja järjesti naistyöntekijöiden kursseja, virkistyspäiviä ja leirejä lähes kolmenkymmenen vuoden ajan.[16] Vuonna 1979 hänelle myönnettiin Suomen Vapaakirkon seurakuntatyöntekijän valtakirja.[17]
Perheenäidin, papinemännän ja seurakuntatyön ohella Martta Kaukomaa julkaisi läpimurtoteoksensa Lauluista ihanin (1942) lisäksi lähes kolmekymmentä teosta runoja ja hartauskirjallisuutta.[14][18] Runojen kirjoittaminen jatkui loppuun saakka[19] Vuonna 1975 ilmestyi teos Kihlajaislahja, jonka Martta Kaukomaa kirjoitti Vilho Rantasen pyynnöstä hengelliseksi testamentikseen.[20][21]
Niin alhaalla kukaan ei kulje, jonka kiteeläinen Iina Karttunen sävelsi[22] Martta Kaukomaan Keikyässä v. 1918 kirjoittamaan ja Suomen viikkolehdessä julkaistuun runoon[23][24], on edelleen suosittu hengellinen laulu. Sitä on viimeksi uudistanut Eija Harmanen SLEY:n laulukirjaan Siionin kanteleeseen[25] Kirjassaan Kihjalaislahja Martta Kaukomaa jakaa tuon runon pohjana olleen syvästi henkilökohtaisen kokemuksensa.[26][27]
Teoksia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Armo ja rauha : runoja. Suomen luth. evank.-yhdistys, Helsinki 1926
- Salaiset aavistukset : uskonnollisia runoja. Suomen luth. evank.-yhdistys, Helsinki 1927
- Herran sana tuli minulle. WSOY 1934
- Iankaikkinen valtakunta : näkemyksiä Danielin kirjasta. Ristin Voitto, Helsinki 1942
- Lauluista ihanin : tutkielma Korkeasta veisusta. Ristin Voitto, Helsinki 1942, 2. painos Päivä, Hämeenlinna 1976
- Ei väellä eikä voimalla : ajatuksia Sakarjan kirjasta. Hyvä Sanoma, Helsinki 1943
- Elävän veden virrat : ajatuksia hengen täyteydestä. Kuva ja sana, Helsinki 1944, 1984
- Jumalan voima : evankeliumia nuorisolle. Ristin voitto, Helsinki 1944
- Kansat kaikkivaltiaan käsissä. Evankelioimisliike, Tampere 1944
- Karitsan tie : halki ajan ja historian Ilmestyskirjan valossa. Hyvä sanoma, Helsinki 1945
- Voittopalkintoa kohti : kirja monissa ahdistuksissa taisteleville Jumalan lapsille. Kuva ja sana, Helsinki 1945
- Risti ensin sitten kruunu : ajatuksia Markuksen evankeliumin ääressä. Ristin voitto, Helsinki 1947
- Hyvän omantunnon liitto. Ristin voitto, Helsinki 1948, 2. korj. ja lis. painos RV-kirjat, Vantaa 1981
- Kihlajaislahja. Päivä, Hämeenlinna 1975
- Uusi temppeli ynnä muita Hesekielin näkyjä. Päivä, Hämeenlinna 1977
- Aamunkoitto korkeudesta. Ari-kustannus, Saarijärvi 1979
- Olen ihminen. Ari-kustannus, Saarijärvi 1979
- Olen matkalla : runoja. Päivä, Hämeenlinna 1983
- Aamusta iltaan : valikoima vuosina 1912-1983 syntyneistä kirjoitelmista. RV-kirjat, Vantaa 1984
- Aabraham : Jumalan kirkkauden ilmestymisestä Kaldean Uurissa Moorian uhriin ja Ihmisen pojan päivän näkemiseen asti. Pyhiinvaeltajat, Espoo 1986
- Psalmi 119 : hetkiä erään vanhan testamentin nimettömän pyhän omaelämäkerran ääressä. Pyhiinvaeltajat, Heikinkylä 1986
- Jeesuksen Kristuksen ilmestys. Suomen yhteiskristillinen raamattukoulu, Kimola 1988
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- ↑ a b c d Hämelin Eila ja Rautamäki Vappu: Tienraivaajat : vapaakirkon naiset ilosanoman viejinä Hämeenlinna Päivä 2001 s. 317
- ↑ a b Piispa Eero Huovisen saarna Tuomasmessussa 1.4.2018, Helsingin hiippakunta
- ↑ Syntymävuosi Fennicasta.
- ↑ Kaukomaa s. 37
- ↑ Martta Kaukomaa: Kihlajaislahja. Hämeenlinna : Päivä 1975 s. 30
- ↑ Kaukomaa, Frans Arvi Suomen papisto 1800–1920 -verkkojulkaisu. 2017. Helsinki: Suomalaisen Kirjallisuuden Seura. Viitattu 27.4.2020.
- ↑ a b Kaukomaa s. 40
- ↑ Kaukomaa s. 30-31
- ↑ Kaukomaa s. 31
- ↑ Kaukomaa s. 32-33
- ↑ Kaukomaa s. 39-40
- ↑ Kaukomaa s. 72
- ↑ Suomen papisto
- ↑ a b c d Hämelin s. 318
- ↑ Suomen papisto
- ↑ Hämelin s. 315 318-319, 350
- ↑ Hämelin s. 372
- ↑ Martta Kaukomaa tekijähaku Finna.fi. 27.4.2020. Viitattu 27.4.2020.
- ↑ Hämelin s. 319
- ↑ Kaukomaa s. 5-6, 141
- ↑ Armas Hepovirta: Kirjaesittely Martta Kukomaan kirjasta Kihlajaislahja Kultaomena-sivusto. 2013. Viitattu 27.4.2020.
- ↑ Iina Karttunen: Katkenneelta taipaleelta. Suomen Viikkolehti 1928, 05.04.1928, nro 14-15, s. 115. Kansalliskirjasto. Digitaaliset aineistot. Artikkelin verkkoversio.
- ↑ Martta Kaukomaa: Maan alimpiin paikkoihin. Suomen Viikkolehti, 26.02.1925, nro 9, s. 68-69. Kansalliskirjasto. Digitaaliset aineistot. Artikkelin verkkoversio.
- ↑ Hämelin s. 89, 318
- ↑ Martta Kaukomaa: 202 Niin alhaalla kukaan ei kulje Siionin kannel - evankelinen laulukirja. Suomen luterilainen evankeliumiyhdistys SLEY. Viitattu 27.4.2020.
- ↑ Kaukomaa s. 67-68
- ↑ Hepovirta