Marjatyranni
| Marjatyranni | |
|---|---|
.jpg) |
|
| Uhanalaisuusluokitus | |
|
|
|
| Tieteellinen luokittelu | |
| Domeeni: | Aitotumaiset Eucarya |
| Kunta: | Eläinkunta Animalia |
| Pääjakso: | Selkäjänteiset Chordata |
| Alajakso: | Selkärankaiset Vertebrata |
| Luokka: | Linnut Aves |
| Lahko: | Varpuslinnut Passeriformes |
| Heimo: | Tyrannit Tyrannidae |
| Suku: | Legatus |
| Laji: | leucophaius |
| Kaksiosainen nimi | |
|
Legatus leucophaius |
|
| Alalajit[2] | |
|
|
| Katso myös | |
Marjatyranni (Legatus leucophaius)[3] on tyranneihin kuuluva lintulaji. Lajia tavataan Keski- ja Etelä-Amerikassa.
Koko ja ulkonäkö[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Marjatyranni kasvaa 15–17 cm pitkäksi. Sukupuolet muistuttavat toisiaan ulkonäöltään. Lajin pää, selkä ja siivet ovat harmahtavan ruskeat. Siipien sulissa on vaalea reuna. Linnun päälaella on keltainen laikku ja silmäkulmajuova ja kurkku ovat valkoiset. Silmiä ympäröi musta naamio. Marjatyrannin rinta ja vatsa ovat harmahtavan valkoiset. Rinnassa ja kyljissä on myös tummia viiruja.[4][5][6][7]
Levinneisyys ja elintavat[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Marjatyranni elää Meksikon eteläosista Argentiinan pohjoisosiin ja Brasilian eteläosiin. Keski-Amerikan linnut talvehtivat Etelä-Amerikassa ja satunnaisesti ne harhautuvat myös Yhdysvaltoihin. Lajin elinympäristöä ovat kosteat metsät ja niiden aukiot ja reunamaat. Täysikasvuiset marjatyrannit syövät erityisesti marjoja ja muurahaispuiden norkkoja, mutta myös sudenkorentoja. Marjatyrannit ajavat esimerkisi turpiaalit pesistään ja naaras munii kahdesta neljään munaa. Marjatyrannit kuitenkin huolehtivat itse poikasistaan.[4][5][6][7][8]
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- ↑ BirdLife International: Legatus leucophaius IUCN Red List of Threatened Species. Version 2023-1. 2021. International Union for Conservation of Nature, IUCN, Iucnredlist.org. Viitattu 16.4.2024. (englanniksi)
- ↑ Integrated Taxonomic Information System (ITIS): Legatus leucophaius (TSN 560747) itis.gov. Viitattu 16.4.2024. (englanniksi)
- ↑ Marjatyranni – Legatus leucophaius Suomen Lajitietokeskus. Viitattu 16.4.2024.
- ↑ a b Steven L. Hilty: Birds of Venezuela, s. 634. Princeton University Press, 2003. ISBN 978-978-0-691-09250-8. Kirja Googlen teoshaussa (viitattu 16.4.2024). (englanniksi)
- ↑ a b Steve N. G. Howell, Sophie Webb: A guide to the birds of Mexico and northern Central America, s. 613. Oxford University Press, 2005 (reprint). ISBN 978-0-19-854012-0. Kirja Googlen teoshaussa (viitattu 16.4.2024). (englanniksi)
- ↑ a b Steve N. G. Howell, Dale Dyer: Birds of Belize, s. 210. Princeton University Press, 2023. ISBN 9780691220727. Kirja Googlen teoshaussa (viitattu 16.4.2024). (englanniksi)
- ↑ a b Kaitlin MacChesney: Legatus leucophaius Animal Diversity Web. Viitattu 16.4.2024. (englanniksi)
- ↑ Jon Dunn,Jonathan K. Alderfer: National Geographic field guide to the birds of North America, s. 310. National Geographic Books, 2006. ISBN 0-7922-5314-0. Kirja Googlen teoshaussa (viitattu 16.4.2024). (englanniksi)