Maratinvinttikoira
| Maratinvinttikoira | |
|---|---|
 |
|
| Avaintiedot | |
| Alkuperämaa |
 Intia |
| Määrä | Suomessa ei yhtään |
| Alkuperäinen käyttö | metsästyskoira |
| Nykyinen käyttö | metsästyskoira |
| Muita nimityksiä | Mahratta Greyhound[1], Mahratta Dog[1], Levriero Centroindiano a Pelo Corto |
| FCI-luokitus | ei FCI-rotu |
| Ulkonäkö | |
| Säkäkorkeus | 56 cm |
| Väritys | sininen tricolor, blue&tan tai brindle |
Maratinvinttikoira on intialainen koirarotu. Se on harvinainen ja kotialueensa Maratin maakunnan ulkopuolella tuntematon.
Ulkonäkö[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Maratinvinttikoira on pieni, sileäkarvainen vinttikoira.[1] Sitä kuvaillaan usein lyhytkarvaisen salukin näköiseksi, jota hieman pienempi se on. Se antaa vaikutelman nopeudesta yhdistettynä kestävyyteen. Se on tiivisrakenteinen, lihaksikas ja syvärintainen. Karvapeite on lyhyt ja antaa hyvän suojan Intian olosuhteita vastaan.[2] Yleisimpiä värityksiä ovat valkoinen liuskeensinisin ja ruosteenruskein merkein (blue tricolor)[1] ja sininen keltaisin merkein (blue&tan)[2][3], mutta myös brindle on melko tavallinen[2]. Säkäkorkeus on 56 cm.[1][3]
Luonne ja käyttäytyminen[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Rotu on vaistomaisen rohkea ja metsästyskykyinen. Se käyttää kyseisiä ominaisuuksiaan hyödyksi erinomaisen näkökykynsä, nopeiden raajojensa ja terveiden lihastensa lisäksi.lähde? Sitä on käytetty mm. sian ja pantterin metsästykseen, ja se työskentelee sekä kukkuloisessa maastossa että tasangoilla. Se on sopeutunut työskentelemään tehokkaasti kuumassa ilmastossa.[3]
Rotua käytetään lähes yksinomaan metsästykseen; Intian elintaso tekee pelkän lemmikkikoiran omistamisesta vähäpätöisen harrastuksen. Kuitenkin muutama seurakoirana pidetty yksilö on todistettavasti onnistunut tehtävässään ja ollut isäntäväelleen uskollinen kumppani.[2]
Alkuperä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Maratinvinttikoiran alkuperä on epäselvä: se on joko salukin jälkeläinen tai muiden kotoperäisten intialaisten vinttikoirien paikallismuunnos. Sen pieni koko rampurinvinttikoiraan ja muihin intialaisiin koiriin verrattuna viittaisi joko saluki-esi-isään tai puhtaaseen, muinaiseen alkuperään - näistä jälkimmäinen on rodun harrastajien suosima teoria. Poikkeuksellisen nopeutensa ja voimansa vuoksi se on menestynyt pienen ja keskikokoisen riistan jäljestyksessä alkuperäismaakunnassaan Maratissa. Yksikään suurempi kenneljärjestö ei ole tunnustanut sitä.[2] Se oli erittäin harvinainen myös kotimaassaan jo 1900-luvun alussa.[3]
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- ↑ a b c d e Morris, Desmond. Dogs - The Ultimate Dictionary of Over 1000 Dog Breeds, s. 706. Trafalgar Square, 2008: North Pomfret, Vermont.
- ↑ a b c d e Canton, Mario. Levrieri e segugi primitivi, s. 55-56. Antonio Crepaldi Editore, 2012: Porto Viro, Italia.
- ↑ a b c d Hancock, David. Sighthounds - Their Form, Their Function and Their Future, s. 111-112. The Crowood Press: Ramsbury, Marlborough, Wiltshire, 2012. ISBN 978-1-84797-392-4.
