Mansikkapunkki

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Mansikkapunkki
Tieteellinen luokittelu
Domeeni: Aitotumaiset Eucarya
Kunta: Eläinkunta Animalia
Pääjakso: Niveljalkaiset Arthropoda
Alajakso: Leukakoukulliset Chelicerata
Luokka: Hämähäkkieläimet Arachnida
Alaluokka: Punkit Acari
Lahko: Prostigmata
Heimo: Tappipunkit Tarsonemidae
Suku: Phytonemus
Laji: pallidus
Kaksiosainen nimi

Phytonemus pallidus
(Banks, 1899)

Synonyymit
  • Tarsonemus pallidus
  • Tarsonemus fragariae
  • Steneotarsonemus pallidus
  • Phytodromus pallidus [1]

Mansikkapunkki (Phytonemus pallidus) kuuluu mansikan hankalimpiin tuhoeläimiin. Se kuuluu tappipunkkien (Tarsonemidae) heimoon. Laji käyttää ravinnokseen kasvin lehtisoluista imemiään nesteitä.

Ulkonäkö ja koko[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Mansikkapunkki on yksi pienimmistä punkkilajeista. Lajin naaras on pituudeltaan vain noin 0,25 mm. Se on muodoltaan litteänsoikea, väriltään vaalean ruskehtava, kiiltäväpintainen ja lähes karvaton. Mansikkapunkkikoiras on noin 0,2 mm pitkä eli noin 75 % naaraan koosta ja väriltään hieman kirkkaamman keltainen kuin naaras. Mansikkapunkin elinkiertoon kuuluvat muna-, toukka-, nuoruus- eli nymfi- ja aikuisasteet. Mansikkapunkin munat ovat noin 0,125 mm pitkiä ja 0,075 mm leveitä, ja muodoltaan ne ovat soikeita, väriltään vaalean kuultavia ja pinnaltaan sileitä. Toukkavaiheet ovat noin 0,15 mm pitkiä, väriltään valkoisia ja niille kehittyy neljäs raajapari vasta toukkavaiheen loppupuolella. Toukilla on lisäksi erityinen kolmiomainen uloke ruumiin takaosassa.[2]

Elinympäristö[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Mansikkapunkit elävät nuorten, vielä avautumattomien lehtien poimuissa. Ne leviävät taimesta toiseen yleensä rönsyjä pitkin.[3]

Mansikkapunkki viihtyy lämpimissä (yli 20 °C) ja kosteissa olosuhteissa (suhteellinen ilmankosteus 80−90 prosenttia). Mansikkakasvustossa mansikkapunkkinaaraat talvehtivat syvällä kasvin tyviosissa kasvupisteen läheisyydessä, mutta sen sijaan koiraat pystyvät talvehtimaan vain erityisen leutoina talvina.[2]

Laji on tavattu ensimmäisen kerran 1800-luvun lopulla New Yorkissa. Nykyisin se on levinnyt Pohjois-Amerikan lisäksi Euraasiaan.[1]

Lisääntyminen[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Naaraat voivat lisääntyä partenogeneettisesti, ilman koiraita.[2] Munat kuoriutuvat 3–7 päivän kuluttua, toukkavaihe kestää 1–4 päivää ja kotelovaihe 2–7 päivää, joten koko sukupolven kehittymiseen kuluu 1–3 viikkoa.[1]

Naaras munii kerrallaan yleensä 30–40 munaa. Sukupolvet seuraavat toisiaan niin nopeasti, että punkkien määrä voi kasvaa 150-kertaiseksi alkukesästä elokuun alkuun mennessä.[4]

Mansikkapunkin torjunta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Mansikkapunkin tehokkaana torjunta-aineena sai aikaisemmin käyttää endosulfaania, mutta se on ollut käyttökiellossa vuodesta 2001 alkaen. Mansikkapunkin ehkäisyn kannalta ensisijaista on mansikkaviljelmää perustettaessa terveiden, mansikkapunkkivapaiden taimien käyttö. Lämminvesikäsittelyllä voidaan tuhota kasvustossa jo ilmeneviä mansikkapunkkitartuntoja. Viljelykierto on hyvä suunnitella siten, että uutta mansikkalohkoa ei perusteta heti vanhan lohkon paikalle. Suositeltava on ainakin kolmen vuoden viljelykierto muilla kasvilajeilla mansikkalohkolle ennen uutta istutusta. Väliviljelykasvit vähentävät sekä mansikkapunkin että myös monien muiden tuholaisten esiintymistä. Mansikkapunkin biologinen torjunta perustuu Suomessa tällä hetkellä ripsiäispetopunkin (Amblyseius cucumeris) hyödyntämiseen lajin saalistajana.[2]

Kemiallisessa torjunnassa voidaan käyttää metiokarbia ja kinometionaattia mansikkapunkkia vastaan, mutta niiden torjuntateho on parhaimmillaan vain noin 80–90 prosenttia. Mansikkapunkki on tuholaisena hankala torjuttava erityisesti sen nopean lisääntymiskyvyn ja kasvuston vaikean saavutettavuuden vuoksi.[2]

Luokittelu[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Mansikkapunkki ja syklaamipunkki on luokiteltu toisinaan eri lajeiksi, joskus saman lajin alalajeiksi ja joskus synonyymeiksi.[1][5]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b c d Cyclamen mite University of Florida. Viitattu 7.3.2015.
  2. a b c d e Himanen, Sari: Mansikkapunkin tunnistaminen Mansikkapunkin biologinen torjunta petopunkkien avulla. 2002. Kuopion yliopisto. Viitattu 7.3.2015.
  3. Mansikkapunkki Farmit. Viitattu 7.3.2015.
  4. Koskula, Heini: Mansikkapunkki Pedot, loiset ja sukkulamadot. Biotus. Viitattu 7.3.2015.
  5. Optimising tarsonemid control on strawberry using predatory mites (PDF) (Phytonemus (Tarsonemus) pallidus ssp. fragariae) Agriculture and Horticulture Development Board. Viitattu 7.3.2015. (englanniksi)

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]