Maija-Liisa Heini

Kohteesta Wikipedia
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Maija-Liisa Heini
Maija-Liisa Heini (vasemmalla) haastattelemassa Urho ja Sylvi Kekkosta vuoden 1961 Itsenäisyyspäivän vastaanotolla.
Maija-Liisa Heini (vasemmalla) haastattelemassa Urho ja Sylvi Kekkosta vuoden 1961 Itsenäisyyspäivän vastaanotolla.
Henkilötiedot
Muut nimet Ksantippa
Syntynyt 27. tammikuuta 1917
Lahti
Kuollut 14. toukokuuta 1988 (71 vuotta)
Helsinki
Kansalaisuus suomalainen
Ammatti toimittaja

Maija-Liisa Heini, o.s. Heinonen, (27. tammikuuta 1917 Lahti[1]14. toukokuuta 1988 Helsinkilähde?) oli suomalainen toimittaja ja pakinoitsija.

Heini tuli Sanoma Osakeyhtiön palvelukseen 1941 ja hän oli aluksi vastaperustetun Helsingin Sanomien Lahden sivukonttorin johtajana ja kirjeenvaihtajana. Heini siirtyi Helsinkiin jo samana vuonna ja oli Helsingin Sanomien kotimaanosaston toimittajana 1941–1956 ja 1957–1964. Hän oli välillä Ilta-Sanomien toimitussihteerinä 1956–1957 ja toimi myös Dagens Nyheterin Helsingin kirjeenvaihtajana 1953–1956 ja 1963–1965. Heini oli seuraavaksi Helsingin Sanomien Skandinavian kirjeenvaihtajana 1964–1970 asemapaikkanaan Tukholma. Viimeksi Heini oli Ilta-Sanomien toisena päätoimittajana 1970–1973, Helsingin Sanomien kotimaan osaston erikoistoimittajana 1974–1976 ja Helsingin Sanomien keskustoimituksen erikoistoimittajana 1976–1982. Hän jäi eläkkeelle 1982.[1]

Heini kirjoitti pakinoita Viikkosanomiin nimimerkillä Ksantippa. Lisäksi hän kirjoitti pakinoita Me Naiset-lehteen[1] ja suomensi K. A. Fagerholmin vuonna 1977 ilmestyneen muistelmateoksen Puhemiehen ääni.

Teokset[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Nimimerkillä Ksantippa:

  • Ryppypemppu ja ilmiöitä: pakinoita; kuv. Aaro Loponen. Tammi 1959
  • Mies on välttämätön: pakinoita; kuv. Aaro Loponen. Tammi 1961

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]