Mahtavat Ambersonit

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Mahtavat Ambersonit
The Magnificent Ambersons
Ohjaaja Orson Welles
Käsikirjoittaja Booth Tarkington, Orson Welles
Tuottaja Jack Moss
George Schaefer
Orson Welles
Säveltäjä Bernard Herrmann
Kuvaaja Stanley Cortez
Russell Metty
Orson Welles
Leikkaaja Robert Wise
Tuotantosuunnittelija Albert S. D'Agostino
Pukusuunnittelija Edward Stevenson
Pääosat Joseph Cotten
Dolores Costello
Anne Baxter
Tim Holt
Agnes Moorehead
Valmistustiedot
Valmistusmaa Yhdysvallat
Tuotantoyhtiö RKO Radio Pictures Inc.
Levittäjä RKO Pictures
Netflix
Ensi-ilta 1942
Kesto 89 min (alkuperäisleikkaus 148 min)
Alkuperäiskieli englanti
Aiheesta muualla
IMDb
Elonet
AllMovie

Mahtavat Ambersonit (engl. The Magnificent Ambersons) on Orson Wellesin ohjaama yhdysvaltalainen elokuva, joka perustuu Booth Tarkingtonin romaaniin The Magnificent Ambersons. Elokuvan ensi-ilta oli 10. heinäkuuta 1942. Kuten Citizen Kanessa, Orson Welles käsikirjoitti ja ohjasi elokuvan. Hän ei näytellyt elokuvassa mutta toimi kertojana.

Mahtavat Ambersonit kertoo köyhtyvästä Ambersonin mahtisuvusta, jonka on vaikea sopeutua asemansa ja aikakausien muutoksiin.

RKO piti elokuvaa liian pitkänä ja halusi siitä kaupallisemman, joten yhtiö leikkasi elokuvasta 50 minuuttia ja lisäsi onnellisen lopun. Welles oli ulkomailla työskentelemässä RKO:n toisen projektin parissa. Poistettu materiaali tuhottiin, eikä alkuperäisleikkauksesta ole kopiota. Mahtavat Ambersonit oli ehdolla neljän Oscar-palkinnon saajaksi.

Elokuvan Suomen-ensi-ilta oli vasta 20. maaliskuuta 1964. Vuonna 1979 kolmekymmentä suomalaista elokuva-arvostelijaa ja -asiantuntijaa äänestivät kaikkien aikojen sadasta merkittävimmästä elokuvasta, ja Mahtavat Ambersonit oli mukana heistä kuudentoista listalla[1].

Taustaa[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Elokuva perustuu Booth Tarkingtonin 1918 ilmestyneeseen kirjaan, joka voitti Pulitzer-palkinnon 1919.

Wellesin perhe tunsi Tarkingtonin ja Welles väitti, että autotehtailija Eugene Morgan perustuisi hänen isäänsä. [2]

Alun perin Wellesin oli tarkoitus ohjata Meksikoon sijoittuva vakoilutrilleri The Way to Santiago, mutta Meksikon hallinto suhtautui kielteisesti projektiin, jolloin RKO peruutti projektin. Welles harkitsi muita aiheita, kunnes päätyi Tarkingtonin kirjaan, josta hän oli jo aiemmin ohjannut radiokuunnelmaversion näytellen itse Georgen osan. [3]

Syksyllä 1941 Welles valitsi Mahtavat Ambersonit seuraavaksi projektikseen. Koska kyseessä oli Citizen Kanea kalliimpi projekti, Wellesin työsopimus RKO-yhtiössä kirjoitettiin uusiksi. Uuteen sopimukseen kuului pykälä, jonka mukaan studiolla olisi oikeus leikata elokuva tarvittaessa uudelleen sen jälkeen, kun Welles on luonut oman ennakkonäytösversionsa. [4]

Kuvaus[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Elokuvan kuvaajana toimi Stanley Cortez. Citizen Kanessa kuvaajana toiminut ja elokuvan syvätarkkaan tyyliin suuresti vaikuttanut Gregg Toland ei ollut saatavilla. Welles käytti Cortezin kanssa myös syvätarkkuutta (eli tekniikkaa, jossa kuvan tausta ja etuala ovat tarkennettuja), mutta näiden ohella split focus -tekniikkaa, jossa kuva tarkennettiin kahden eri tason välille.

Welles syytti Cortezia hitaaksi ja piti elokuvan tuloa suunniteltua kalliimmaksi pitkälti Cortezin vikana. Elokuvaa kuvasivatkin myös Russell Metty ja Jack Mackenzie sekä Harry J. Wild, joita ei tosin mainita loppuselostuksessa. Elokuvan loppuvaiheen ”viimeinen kävely kotiin” on puolestaan Wellesin itsensä kuvaama. [5] Osan studion tekemistä uusintakuvauksista teki taas Nicholas Musuraca. [6]

Musiikki[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Elokuvan musiikista vastasi Bernard Herrmann, joka oli työskennellyt Wellesin kanssa radiossa sekä Citizen Kanen aikana. Mahtavat Ambersonit alkaa Emil Waldteufelin 1800-luvun lopun sävellyksellä ”Toujours ou jamais”, joka kuvastaa aikakauden viattomuutta. Herrmann viittaa sävelmään useaan kertaan elokuvan aikana ja tarinan edetessä ja käydessä synkemmäksi Waldteufelin sävelmä muuttuu katkonaisemmaksi ja surullisemmaksi.

Elokuvan leikkauksen aikana myös Herrmannin yhteensä liki tunnin mittaisesta musiikista poistettiin 26:n minuuttia. Lisäksi elokuvan loppupuolen uudelleen kuvattuihin kohtiin sävellettiin uutta musiikkia. Säveltäjäksi palkattiin RKO:n vakiokaartiin kuuluva Roy Webb, jonka jousipainotteinen ja vibraattosoitannan kautta romanttisesti värittynyt musiikki eroaa selvästi Herrmannin tummemmasta ja kylmemmästä äänimaailmasta.

Kun Herrmann näki leikatun version elokuvasta muutettuine ääniraitoineen, hän raivostui ja uhkasi oikeustoimilla, mikäli hänen nimeään ei poisteta elokuvan lopputeksteistä.

Myöhemmin Herrmann perusti oopperansa Humiseva harju (Wuthering Heights, 1951) aarian ”I Have Dreamt” elokuvasta poistetulle teemalle nimeltä ”Second Nocturne”.

Mahtavien Ambersonien leikkaus[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Wellesin matka Rioon[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Vuoden 1941 lopulla Welles oli suostunut lähtemään Etelä-Amerikkaan tekemään hyväntahdoneleenä ja palkatta episodielokuvaa It’s All True. Elokuvan tuotantoyhtiönä oli RKO ja rahoittajana Yhdysvaltain valtio. Sodan keskellä USA piti tärkeänä ylläpitää läheisiä suhteita muihin mantereen valtioihin. Nelson Rockefellerin suostuttelemana Welles siis lähti Rioon kuvaamaan, saaden Ambersonien raakaversion kertojaäänen nauhoitukset valmiiksi vasta matkaa edeltävänä päivänä.

Ensimmäinen valmis raakaversio[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Welles ja leikkaaja Robert Wise alkoivat koostaa ensimmäistä raakaversiota välittömästi Wellesin Rioon lähtöä ennen. Lopulta Welles lähti maasta ja jätti Wisen vastuulle elokuvan koostamisen. Aikataulu oli tiukilla, sillä Ambersonien kuvausten aikaan Welles ohjasi päivisin Ambersonien parissa ja näytteli iltaisin tuottamassaan elokuvassa Journey Into Fear. [7]

Tarkoituksena oli, että Wise leikkaisi elokuvan Welles hioisi lopullisen version elokuvasta ennakkonäytöksen jälkeen Wisen kanssa. Käytännössä Wise joutui työskentelemään Hollywoodissa itsenäisesti, sillä Welles saattoi It’s All Truen kuvaamisen välillä olla yhteydessä RKO:hon vain huonojen puhelinyhteyksien ja sähkeiden avulla. Syynä olivat toisen maailmansodan aiheuttamat matkustusrajoitukset, jotka estivät Wisen matkustamisen Rioon. [8] Wellesille lähetettiin kuitenkin 16mm:n kopio valmiista raakaversiosta, jotta hän pystyisi kommentoimaan Yhdysvalloissa tapahtuvaa leikkausta. [9]

Pomonan ennakkonäytös[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Tiedot elokuvan muodosta sen ensimmäisessä ennakkonäytöksessä ovat häilyviä. Kuten leikkaja Wisen sähkeestä käy ilmi, Wellesin 131 minuutin raakaversio oli esitetty studion edustajille 12.3., ennen varsinaista yleisön ennakkonäytöstä. Pomonan ennakkonäytökseen tultaessa tästä raakaversiosta oli jo poistettu osia, ilmeisesti ainakin osin Wellesin ehdotusten mukaisesti, ja Wellesin kehottamana Wise oli ohjannut uuden kohtauksen tämän poiston tilalle. Pomonan versio olisi poistoineen ja uusine kohtauksineen noin 110 minuutim mittainen. [10] [1] (Arkistoitu – Internet Archive)

Mahtavien Ambersonien ensimmäinen ensiesitys oli 17. maaliskuuta 1942 Pomonassa. Wellesin kaksituntinen, synkkä elokuva esitettiin kepeän The Fleet’s In -musikaalin jälkeen, ja ennakkoesitysyleisö oli hyvin negatiivista: elokuvaa pilkattiin, sille huudettiin ja naurettiin kesken esityksen. [11]. Kaksi päivää esityksen jälkeen studion johtaja George J. Schaefer kysyi studion lakimiehiltä oliko RKO:lla oikeus leikata elokuva uudestaan. [12]

Pasadenan ennakkonäytös[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Mahtavat Ambersonit leikattiin jälleen uuteen muotoon: osa aiemmin poistetuista kohtauksista laitettiin takaisin (mm. Wellesin aiemmin ehdottamana kuvattu korvaava kohtaus poistettiin ja korvattiin jälleen alkuperäisillä kohtauksilla) ja vastaavasti muita kohtauksia leikattiin pois, lyhennettiin tai siirrettiin eri paikkaan. Robert L. Carringerin laskelmien mukaan tämä ennakkoversio olisi ollut noin 117 minuuttia pitkä. Ennakkoesitys pidettiin 19.3.1942 Pasadenassa. [13]

Leikkaukset ja viimeiset ennakkonäytökset[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Joseph Cotten elokuvan trailerissa.

Ennakkönäytösten jälkeen elokuvaa alkoi leikata RKO-studiolla Wellesin Mercury-ryhmän jäsenistä koostuva ”työryhmä”. Ryhmään kuuluivat ainakin Wellesin neuvonantaja Jack Moss, näyttelijä Joseph Cotten sekä leikkaaja Robert Wise.[14] Suurin osa elokuvan yhteiskunnallisesta sanomasta eli auton yleistymisen ja kaupungin kasvun vaikutuksesta ihmisten elämään sekä Ambersonien mahdin ja varallisuuden häviämisestä typistettiin tai poistettiin kokonaan. Myös Georgen hahmoa pehmennettiin poistamalla tämän negatiivisimpia repliikkejä ja kohtauksia. Joitakin kohtauksia kuvattiin uudelleen niin, että Wellesin repliikkien henki pyrittiin säilyttämään, mutta näyttelijät esittivät osansa hillitymmin. Poikkeuksena ovat elokuvan päättävät kaksi kohtausta, jota kuvausdokumentin perusteella selvästi poikkeavat Wellesin version tummanpuhuvasta lopusta, ironista kyllä pysyen uskollisempana Tarkingtonin kirjan loppukohtaukselle.

Welles yritti koko tuotannon ajan ehdottaa omia leikkauksiaan, jotta elokuva olisi säilynyt ohjaajalle uskollisena versiona.[15] Wellesin tukijoukot RKO:lla (Shaeffer, Moss ja Mercury-jäsenet) olivat ahtaalla, sillä studion taloudellinen tilanne oli huono, osittain Wellesin elokuvien budjettiylitysten vuoksi.

Tuolloin elokuvauraansa RKO:lla aloitellut ohjaaja Cy Enfield on myöhemmin väittänyt, että Wellesin yhteydenpitoyrityksiin ei edes kiinnitetty huomiota.[16]

Wellesin Mercury-ryhmineen RKO:lle hankkinut tuottaja George Schaefer antoi lopulta Wiselle vapauden leikata elokuva mielensä mukaan. Elokuvan 93:n minuuttiin lyhennetty versio esitettiin Inglewoodissa 4.5.1942, sen jälkeen 12.5. elokuvasta esitettiin uudelleenmuokattu ennakkoesitysversio Long Beachissa (pituus 87 minuuttia).[17] Tämän jälkeen Jack Moss kuvasi vielä lisäotoksia, elokuvaa leikattiin uudelleen, ja 8.6.1942 Mahtavat Ambersonit oli viimein nykyisessä muodossaan.[18] Huonosti menestyneen Citizen Kanen ja budjetin ylittäneen, ongelmallisen Mahtavien Ambersonien myötä Schaefer erosi RKO-yhtiön palveluksesta kesäkuun puolivälissä.[19][20]

1970-luvun taitteessa Welles harkitsi uudenlaisen lopun kuvaamista elokuvaa varten, sillä pääosanesittäjät olivat vielä hengissä, mutta suunnitelma Wellesin mukaan kaatui alkuperäisen rahoittajan hävittyä. Uuden lopun oli tarkoitus sijoittua ajallisesti 20 vuotta alkuperäisen tarinan päättymisen jälkeen. [21]

Poistetut kohtaukset[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Alkuperäisestä raakaversiosta poistetut kohtaukset samoin kuin muiden elokuvien ylijäämämateriaalia tuhottiin vuoden 1942 lopulla, jotta studio saisi lisää varastotilaa.[22] Wellesille Rioon lähetetty 16mm:n kopio 131 minuutin versiosta on yhä löytämättä.

Uudelleenfilmatisointi[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Vuonna 2002 Mahtavista Ambersoneista tehtiin televisioelokuva. Pääosia siinä esittivät Madeleine Stowe, Bruce Greenwood, Jonathan Rhys-Meyers, Gretchen Mol, Dina Merrill ja James Cromwell. Ohjaajana toimi Alfonso Arau.

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Carringer, Robert L.: The Magnificent Ambersons: A Reconstruction. University of California Press, 1993. ISBN 0-520-07857-8.

Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. ↑ Astala, Erkki: Ne sata tärkeintä, Projektio 2/1980 s. 7.
  2. ↑ "My Father Wore Black Spats, 185, sit. Carringer 1993, 23
  3. ↑ Carringer 1993, 5
  4. ↑ Carringer 1993, 28
  5. ↑ Welles, Orson; Bogdanovich, Peter; Rosenbaum, Jonathan (toim.): This Is Orson Welles, s. 128. Da Capo Press, 1998. ISBN 0-306-80834-x.
  6. ↑ http://www.cinematographers.nl/GreatDoPh/cortez.htm (Arkistoitu – Internet Archive)
  7. ↑ Wisen sit.Welles, Orson; Bogdanovich, Peter; Rosenbaum, Jonathan (toim.): This Is Orson Welles, s. 115. Da Capo Press, 1998. ISBN 0-306-80834-x.
  8. ↑ Welles, Orson; Bogdanovich, Peter; Rosenbaum, Jonathan (toim.): This Is Orson Welles, s. 114-115. Da Capo Press, 1998. ISBN 0-306-80834-x.
  9. ↑ Carringer 1993, 27
  10. ↑ Carringer 1993, 284
  11. ↑ Carringer 1993, 282-283
  12. ↑ Carringer 1993, 281
  13. ↑ Carringer 1993, 286
  14. ↑ Carringer 1993, 288
  15. ↑ Carringer 1993, 295-296
  16. ↑ Manchesteruniversitypress.co.uk (Arkistoitu – Internet Archive)
  17. ↑ Ambersons.com (Arkistoitu – Internet Archive)
  18. ↑ Carringer 1993, 300
  19. ↑ http://ambersons.com/Memos.htm (Arkistoitu – Internet Archive)
  20. ↑ Carringer 1993, 29
  21. ↑ Welles, Orson; Bogdanovich, Peter; Rosenbaum, Jonathan (toim.): This Is Orson Welles, s. 114. Da Capo Press, 1998. ISBN 0-306-80834-x.
  22. ↑ Carringer 1993, 2

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Noudettu kohteesta ”https://fi.wikipedia.org/w/index.php?title=Mahtavat_Ambersonit&oldid=21456873”