Magur
Magur (Sumerin MA-GUR, akkadiksi makurru) oli vanhalla ajalla sumerilainen kaisla-alus, jonka keula ja perä nousivat ylöspäin niin kuin sarvet. Mahur-kaislalaiva näytti kyljellään olevalta kuunsirpiltä horisontissa, kuun sarvet ylöspäin. Magurin kuva ilmestyi jo vanhaan sumerilaiseen kuvakirjoitukseen 3100 eaa., ja niitä näkyy samoihin aikoihin Džemdet Nasr -kauden sineteissä.[1] Niitä rakennettiin elokuussa korjatusta berdi-kaislasta. Elokuussa kaisla on täynnä huokoista solukkoa, joka estää kaislaa täyttymästä vedellä. Muina vuodenaikoina kaisla on kaasb-tyyppistä onttoa.
Berdi kelluu 1–4 vuotta. Berdi ei ole yhtä vahvaa kuin papyruskaisla.[2] MA tarkoittaa laivaa, GUR kori[3] tai tilavuusyksikkö 300 litraa. Norjalainen seikkailija Thor Heyerdahl purjehti 1970-luvulla kaislalaivalla Etelä-Irakista Persianlahtea pitkin Hormuzin salmen läpi Intian valtamerelle, Pakistanin rannikolle ja lopulta Afrikan sarveen Djiboutin maahan. Näin todistettiin, että kaislalaivalla saattoi purjehtia pitkiä matkoja, jopa 6800 km.[4]
Myös puusta rakennettuja laivoja sanottiin magureiksi tai makurruiksi. Sumerilainen laivanrakennustaito oli pitkälle kehittynyt, rakenteen pohjana oli "nykyaikaiseen" tapaan köli ja kaaripuut, saman ajan Egyptissä laivat tehtiin raskaista pitkittäisistä hirsistä tai lankuista. Puiset alukset saattoivat helposti upota ylilastissa. Nykyirakissa käytetään muhēle-alusta ja džaijārīe-alusta.[5] 120 kur-mitan alus oli 14 m pitkä, 5 m levä. Normaali 60 kur-alus oli 11 m pitkä, 4 m leveä. 120 kur-laivan teko vei 1800 miestyöpäivää, eli 10 miehen voimalla puoli vuottadžaijārīe-alusta [6]. Laivan hinta oli 1/2-2 hopeaminaa.
Laivaa jouduttiin "Volgan lautturien" tapaan kiskomaan 9-10 km/päivässä , kos kyse oli normaalista 60 kur-aluksesta, jonka tilavuus oli noin 15 m3/5.35 rekisteritonnia. Tällöin matka Lagashista Nippuriin vei ylävirtaan 16-17 päivää, mutta takaisin virran mukana 4-5 päivää. Keveämpi alus kulki vastavirtaan vedettynä jopa 20 km/päivä, myötävirtaan lastatunakin jopa 35 km/päivä.Vetäjiä oli 2-20, [7] .
Nykyirakissa käyteään vanhoilta ajoilta peräisin olevia virtaviivaisia suippoja, kanootteja muistuttavia aluksia nimeltä mašhuf. Sen alalajeja ovat muun muassa leveät asfalttipäällysteiset tarada, mataur, zaima, ja leveämpi kuljetusalus balam.[8] Muinainen kaislavene oli elep urbati. Ennen Irakissakin tehtiin kaislakanootteja nimeltä jillabie, ja nykyinen kaislalautta on nimeltään garė.
Muita varhaisen Kaksoisvirtainmaan aluksia oli kelakku eli nykyirakilainen kelek, joka oli lampaannahkasäkkien avulla kelluva lautta. Sitä käytettiin Pohjois-Irakissa. Siellä jokien pohjat ovat kivisiä, ja puupohjalla suojattujen joustavien nahkasäkkien kannattelema lautta ryömii helposti kivien yli. Tätä alustyyppiä ei käytetäkään leijuisessa etelässä. Kalakkun tyyppistä alusta käytetään nykyään Intiassakin. Lampaannahkasäkkejä on käytetty nykyaikanakin uintisäkkeinä virran ylittämiseen.[9]
Asfaltilla tiivistetty suuri pyöreä, litteä kelluva kori oli akkadiksi quppu, nykyajan guffa, kreikan kofinos, latinan cophinus. Suuri quppu saattoi kannattaa jopa 12 tonnia.[10]
Se muistutti ulkomuodoiltaan ikään kuin auton rengasta. Vanhalla ajalla siinä oli nahkapäällyste, nykyään pelkkä asfalttitiiviste.[11] Quppu eli Guffa muistuttaa Britteinsaarten vanhaa curragh-coracle-alusta, joka tehdään säleistä ja verhotaan nahalla. Guffaa sauvottiin monesti joen pohjaan ulottuvalla sauvalla eteenpäin. Sauva oli päästään haarainen, jottei se uppoaisi liejuun.
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- ↑ Armas Salonen, Kaksoisvirranmaa, s. 328–330, 350.
- ↑ Thor Heyerdahl, Tigris.
- ↑ http://www.lexiline.com/lexiline/lexi37.htm[vanhentunut linkki]
- ↑ Thor Heyerdahl, Tigris – matka kulttuurimme lähteille (1979), s. 23.
- ↑ Armas Salonen, Kaksoisvirranmaa (1945), s. 344.
- ↑ Armas Salonen, Kaksoisvirranmaa (1945), s. 342
- ↑ Armas Salonen, Kaksoisvirranmaa (1945), s. 340, s. 344
- ↑ Thor Heyerdahl, Tigris — matka kulttuurimme lähteille, s. 23.
- ↑ Armas Salonen, Kaksoisvirranmaa (1945), s. 345–348.
- ↑ Salonen, Kaksoisvirranmaa (1945), s. 351.
- ↑ Salonen, Kaksoisvirranmaa (1945).