Magdalena Rudenschöld
| Magdalena Rudenschöld | |
|---|---|
 |
|
| Henkilötiedot | |
| Syntynyt | 1. tammikuuta 1766 Tukholma, Ruotsi |
| Kuollut | 5. maaliskuuta 1823 Tukholma, Ruotsi |
| Ammatti | hovineito |
| Vanhemmat | Christina Sophia Bielke |
Magdalena Rudenschöld (3. tammikuuta 1766, Tukholma – 5. maaliskuuta 1823) oli ruotsalainen hovineito[1], kreivitär, poliittinen vehkeilijä ja G. M. Armfeltin rakastettu. Rudenschöld oli yksi Armfeltin salaliiton jäsenistä, ja siksi hänet vangittiin 1793. Hänet tuomittiin kuolemaan, mutta tuomio muutettiin elinkautiseksi vankeudeksi, josta hän vapautui 1796. Hän muutti ulkomaille ja asui 1801–1813 muun muassa Madame de Staëlin luona.[2]
Lapsuus[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Magdalenan isä oli Suomessa lapsuutensa viettänyt diplomaatti Carl Rudenschöld [3] (1698-1783) ja hänen äitinsä oli Christina Sophia Bielke (1727-1803). Perheellä oli isän yhteiskunnallisen aseman ja äidin sukulaissuhteiden kautta läheiset yhteydet Ruotsin hoviin. Magdalena sai hyvän kasvatuksen, jossa painotettiin erityisesti ranskan kieltä. [4]
Elämä hovissa[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Vuonna 1783 Magdalenasta tuli Kustaa III:n sisaren Sofia Albertinan hovineito. Magdalena oli eloisan luonteensa vuoksi pidetty henkilö ja osallistui usein hovin iltoihin. Hovissa hän sai myös paljon ihailijoita, joista yksi oli Gustaf Mauritz Armfelt. Armfelt oli vaikutusvaltainen mies ja Kustaa III:n läheinen neuvonantaja. Armfelt oli naimisissa, mutta hänen suhteensa Magdalenaan oli laajalti tiedossa. Magdalena sai miehen kanssa myös kaksi lasta, tyttären vuonna 1787 ja pojan noin vuonna 1789, mutta molemmat lapsista kuolivat jo varhaisella iällä.[4]
Armfeltin salaliitto[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Magdalenan ja G. A. Armfeltin yhteistyö jatkui, vaikka heidän romanttinen suhteensa päättyi. Kuningas Kustaa III:n kuoltua vuonna 1792 Magdalena toimi yhteyshenkilönä niin kutsutussa Armfeltin salaliitossa. Armfelt oli lähetetty Napoliin ja Magdalena välitti hänen kirjeitään tukholmalaisille salaliittolaisille, kuten Johan Albrecht Ehrenströmille. Magdalenan uskotaan osallistuneen salaliittoon lähinnä Armfeltia kohtaan tuntemiensa tunteiden vuoksi. [4]
Magdalena pidätettiin muiden salaliittolaisten kanssa 18. joulukuuta 1793 hallitusta vastaan juonimisesta. 1. tammikuuta 1794 hänet siirrettiin Riddarholmeniin lähemmäksi hovioikeutta, jossa kuulustelut pidettiin. Kuulusteluissa hän vannoi olevansa syytön eikä tiennyt vallankumouksellisista suunnitelmista. Kun Magdalenaa kuulusteltiin kirjeiden sisällöstä, hänen oli lopulta myönnettävä osallisuutensa salaliittoon. 22. heinäkuuta 1794 annettiin tuomio, jossa Magdalena tuomittiin kuolemaan. Myöhemmin syyskuussa 1794 Magdalenan tuomio muutettiin ruoskimiseksi ja elinikäisesti vankeusrangaistukseksi. Magdalena kuitenkin vapautui vankeudesta jo vuonna 1796.[4]
Myöhäinen elämä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Vapauduttuaan vankeudesta Magdalena muutti Gotlantiin, josta hän ei saanut poistua ilman kuninkaallista lupaa. Kun Kustaa III:n poika Kustaa IV Adolf tuli täysi-ikäiseksi vuonna 1797, hän purki tuomion ja Magdalena saattoi palata myös Manner-Ruotsiin.[4]
Kesäkuussa 1798 Magdalena sai poikalapsen, Eric Carlsson Ekmansdorffin, jonka isästä ei ollut varmuutta. Lapsen syntymän jälkeen Magdalena muutti Tukholmaan äitinsä luokse. Äitinsä luota Magdalena joutui muuttamaan pois tammikuussa 1801 aloitettuaan epäsopivan suhteen palvelijan kanssa. Tämän jälkeen Magdalena muutti Sveitsiin, josta palasi takaisin Ruotsiin kymmenen vuotta myöhemmin. Viimeiset vuotensa hän vietti hiljaiseloa Tukholmassa ja menehtyi rintatulehdukseen 5. maaliskuuta 1823. [4]
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- ↑ Birger Thölix, Gamla grejer, Taloussanomat.fi
- ↑ Facta 2001, WSOY 1985, 14. osa, palsta 97
- ↑ Tommy Hansson, Slottsfrun och Gustafs vänner, Slottsfrun.se (Arkistoitu – Internet Archive)
- ↑ a b c d e f Magdalena Rudenschöld - Historiesajten historiesajten.se. Viitattu 20.4.2023.
| ||||||||||||||
