Maatiaiskissa

Perinteinen maatiaiskissa.

Maatiaiskissa saalistamassa.

Maatiaiskissalla tarkoitetaan kissatyyppiä, joka on muodostunut kissojen lisääntyessä vapaasti keskenään ihmisen siihen puuttumatta. Ne eivät siis ole mitään erityistä rotua. Rotukissat on järjestelmällisesti jalostettu tietyn tyyppisiksi.

Eri maiden maatiaiskissat ovat kuitenkin erilaisia, mikä johtuu kissapopulaation sopeutumisesta paikalliseen ilmastoon ja muihin ympäristöoloihin. Suomalainen maatiaiskissa edustaa Euroopassa tavallista kissatyyppiä, johon perustuu virallisesti hyväksytty rotu nimeltä eurooppalainen. Rotukissa on aina jonkin kissajärjestön rekisteröimä ja hyväksymä, ja sillä on rekisteripaperit.

Maatiaiskissaa voidaan kutsua myös kotikissaksi, mutta nimitys kotikissa on maatiaista laajempi. Maatiaiskissa käsittää nimenomaan jollain alueella itsekseen muodostuneen tyyppisen kissakannan, johon ei ole sekoittunut jalostettuja rotukissoja. Kotikissa-nimitys sisältää myös muut rekisterikirjattomat, sekarotuiset kissat.

Maatiaiskissoille järjestetään omia kotikissanäyttelyitä, mutta myös rotukissanäyttelyissä on usein kotikissaluokka. Suomalaisten maatiaiskissojen tausta on usein maatilalla hiirenpyytäjänä.

Ominaispiirteet

Maatiaiskissoilta puuttuvat monien kissarotujen tarkoituksellisesti jalostuneet ääripiirteet. Maatiaisten värikirjo on ei-toivottuina pidettyjä värejä karsivan jalostuksen puuttuessa laaja.

Maatiaiskissoja on niin lyhyt- kuin pitkäkarvaisiakin sen mukaan, millaisista kissoista maatiaiskanta on alun perin kehittynyt. Erikoinen väritys tai pitkä turkki ei välttämättä ole todiste rotukissaesivanhemmista, vaan populaation pienuus (korkea sukulaisuusaste tai kasvattajan suosimat ominaisuudet) on mahdollistanut resessiivisten ominaisuuksien yleistymisen. Yleisesti ottaen maatiaiskissat ovat ulkonäöltään ja usein myös käytökseltään niin maalle kuin kaupunkiinkin sopivia peruskissoja. Pehmeäluonteinen kissarotu tai sekarotuinen on hyvin sopiva kotikissaksi. Maatiaiskissojen perinnöllisistä sairauksista on vähän tietoa, sillä maatiaiskissoja, pentueita tai pentueiden vanhempia ei tutkita ennen pennutusta samalla tavalla kuin rotukissoja. Fiv/felv-tartunnat ovat mahdollisia, sillä harva kissan omistaja testauttaa kissansa näiden tautien varalta.

Kasvatus ja hankinta

Kissapentueen on kasvatettava 14 viikon ikään ennen pentujen luovuttamista. Kissan voi hankkia esimerkiksi lehtien tai netin ilmoituspalstoilta tai paikallisesta eläinsuojeluyhdistyksestä. Eläinsuojeluyhdistyksen kautta hankittu kissa maksaa noin 60–120 euroa luovutuspaikkakunnasta riippuen. Perusmaksuun kuuluvat rokotukset (myös ns. jälkirokotus), kissan kastrointi ja mahdollisuus luovuttaa kissa takaisin sen luovuttaneelle yhdistykselle. Eläinsuojeluyhdistyksillä on usein saatavana myös kissanpentuja, jolloin rokotukset ja leikkaus suoritetaan myöhemmin kupongilla, jonka saa kissanoton yhteydessä. Lähialueen eläinlääkäri suorittaa toimenpiteet ilmaiseksi kuponkia vastaan.

Hoito

Hyvälle kissanpidolle on useita suosituksia. Tärkeä on luovutusikä. Kaikki kissanpennut tarvitsevat emoaan ja sisaruksiaan 14 viikon ikäisiksi. Tätä nuorempi pentu ei ole vielä valmis muuttamaan uuteen kotiin, koska ei ole ehtinyt oppia emoltaan kissalle sopivaa käytöstä. Liian nuorena luovutetuilla pennuilla saattaa kehittyä käytöshäiriöitä.

Jos kissan ei haluta jatkavan sukuaan, se kannattaa leikkauttaa. Urokset kastroidaan ja naaraat steriloidaan. Leikkaukselle ei ole ikä- tai painorajaa, kun kyseessä on kokenut eläinlääkäri. Monet eläinlääkärit kuitenkin pitävät toivottavana, ettei kissa tällöin olisi kovin pienikokoinen, jotta sen nukuttaminen on riskittömämpää.

Vapaana liikkuva kissa kannattaa kuitenkin leikkauttaa noin 6 kuukauden iässä, koska se voi tulla sukukypsäksi hyvin nuorena. Naaraan ensimmäistä kiimaa ei tarvitse odottaa ennen leikkausta. Kiimaa ei kannata odottaa siksikään, että niin leikkaamaton sukukypsä uros kuin kiimassa oleva naaraskin saattavat merkitä reviiriään myös sisätilassa virtsallaan. Leikkaus on rutiinitoimenpide. Siihen menee uroskissalla noin 15 minuuttia ja naaraalla noin puoli tuntia. Toipuminen on nopeaa, jälkihoitoa ei yleensä tarvita, ja komplikaatiot ovat hyvin harvinaisia.

Kissan hoitoon kuuluu rokottaminen kissaflunssia ja kissaruttoa vastaan. Niille tulee antaa säännöllisesti myös matokuuri sisäloisten häätämiseksi. Rokotukset uusitaan 1–2 vuoden välein. Sisäkissat madotetaan noin 2 kertaa vuodessa, ulkoilevat kissat 3–4 kertaa vuodessa, tai tarvittaessa useammin, kun matoja havaitaan.

Aiheesta muualla

• Kotikissayhdistys KOKIS ry (Arkistoitu – Internet Archive)
• Suomen Valtakunnallinen Kotikissarengas SUVAK ry (Arkistoitu – Internet Archive)
• Tunturisuden Kissaeläimet - Kotikissa (Arkistoitu – Internet Archive)