Maapallon tulevaisuus

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Taiteilijan näkemys siitä, miltä Maa voi näyttää 5–7 miljardin vuoden kuluttua, kun Aurinko on muuttunut punaiseksi jättiläiseksi.

Maapallon tulevaisuus riippuu pitkällä aikavälillä useasta tekijästä, jotka voidaan jakaa muun muassa ihmisen aiheuttamiin ja ihmisen toiminnasta riippumattomiin tekijöihin.

Ihmisen toiminta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Katso myös: Ympäristöekologia

Ihmisen vaikutus Maan tulevaisuuteen on merkittävä, sillä ihminen on tärkein biosfääriin vaikuttava laji, koska se hallitsee useita Maan ekosysteemejä.[1]

Tuntematon tekijä on myös esimerkiksi ilmastonmuutoksen vaikutusten vähentämiseen tähtäävä ilmastonmuokkaus[2], joka voi aiheuttaa suuria muutoksia planeetan olosuhteisiin.

Ihmisestä riippumattomat tekijät[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Ihmisen ulkopuolisiin vaikutuksiin Maan tulevaisuuteen mukaan lukeutuvat Auringon säteilyn vahvistuminen, Maan avaruuteen säteilemän lämpöenergian vähentyminen, Aurinkokunnassa tapahtuvat häiriöt, Maan pinnalla tapahtuvat biokemialliset muutokset ja Maan ytimen aktiivisuus tulevaisuudessa.

Aurinkokunnan planeettojen vetovoiman häiriöt vaikuttavat yhdessä Maan kiertorataan ja sen pyörimisakselin kaltevuuteen. Nämä muutokset voivat vaikuttaa planeetan ilmastoon.[3] Milankovićin jaksojen mukaan Maassa tapahtuu jaksollisia viilentymisiä ja lämpenemisiä, jotka johtuvat Maan kiertoradan epäeksentrisyydestä, muutoksista akselin kaltevuudessa ja pyörimisakselin kiertymisestä eli prekessiosta.[3][4]

Luonnos siltä, mitä Pangaea Ultima -jättiläismanner saattaa näyttää

Maan mannerlaattojen liikkeet johtavat todennäköisesti Pangaea Ultimaksi nimetyn jättiläismantereen syntymiseen 250–350 miljoonan vuoden kuluessa.[5]

1,5–4,5 miljardin vuoden kuluessa Maan akselikallistuma voi muuttua kaoottiseksi, jolloin kaltevuuden kulma voi kasvaa jopa 90 astetta.[6]

1–2 miljardin vuoden kuluttua tulevaisuudessa Maa on lämmennyt huomattavasti johtuen Auringon alkavasta muuttumisesta punaiseksi jättiläiseksi.[7] Neljän miljardin vuoden kuluttua lähes kaikki elämä Maan pinnalla lienee kuollutta. Planeetan lopullinen kohtalo lienee sulautua osaksi Aurinkoa 7,5 miljardin vuoden päästä, kun tähti on muuttunut punaiseksi jättiläiseksi.

Katso myös[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Peter M. Vitousek, Harold A. Mooney, Jane Lubchenco, Jerry M. Melillo: Human Domination of Earth's Ecosystems Science 25 July 1997: Vol. 277 no. 5325. 25.7.1997. Viitattu 23.10.2014. (englanniksi)
  2. David W. Keith: Geoengineering the Environment: History and Prospect Annual Review of Energy and the Environment Vol. 25. 2000. Arkistoitu 12.7.2015. Viitattu 23.10.2014. (englanniksi)
  3. a b Cochelin, Anne-Sophie B.; Mysak, Lawrence A.; Wang, Zhaomin: Simulation of long-term future climate changes with the green McGill paleoclimate model: the next glacial inception Climatic Change 79 (3–4), s. 381-401. 2006. Viitattu 23.10.2014. (englanniksi)
  4. The astronomical theory of climatic change (The Milankovitch Hypothesis) Department of Geosciences, The University of Arizona. Arkistoitu 30.1.2014. Viitattu 23.10.2014. (englanniksi)
  5. Continents in collision: Pangaea Ultima 6.10.2000. Nasa Science News. Arkistoitu 6.5.2011. Viitattu 23.10.2014. (englanniksi)
  6. Neron de Surgy, O.; Laskar, J.: On the long term evolution of the spin of the Earth Astronomy and Astrophysics, v.318, sivut 975-989. 1997. Viitattu 22.10.2014. (englanniksi)
  7. Sackmann, I.-Juliana; Boothroyd, Arnold I.; Kraemer, Kathleen E. (1993). "Our Sun. III. Present and Future". Astrophysical Journal 418: 457–468