Maantiesilta, L’Estaque
| Maantiesilta, L’Estaque | |
|---|---|
 |
|
| Nimi | Maantiesilta, L’Estaque |
| Tekijä | Paul Cézanne |
| Valmistumisvuosi | |
| Taiteenlaji | Maisemamaalaus |
| Teostyyppi | Maalaus |
| Materiaali | Öljyväri ja kangas (maalauspohja) |
| Korkeus | 56,00 cm |
| Leveys | 65,50 cm |
| Kokoelma | Kansallisgalleria |
| Sijainti | Ateneum |
|
[ Muokkaa Wikidatassa ] [ ohje ]
|
|
Maantiesilta, L'Estaque on Paul Cézannen (1839–1906) öljymaalaus kankaalle, kooltaan 56 × 65,5 cm. Teos on vuosilta 1883–1885 ja kuuluu Ateneumin taidemuseon kokoelmiin.
Maalaustapa ja provinienssi[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Cézanne maalasi pinnat vierekkäin asetelluin ja rytmiä luovin siveltimenvedoin. Näin hän ilmaisi omaa kokemustaan enemmän kuin silmin nähtyä todellisuutta. Tämä taiteen tekotapa "modulaatio" eli pinnan rakenteen jakaminen kokonaisuudeksi tällä tavoin yleistyi Suomessakin myöhemmin laajemminkin uuden taiteen tekotavaksi.
Cézannen Maantiesilta, L'Estaque kuului aiemmin taidekauppias Ambroise Vollardin kokoelmiin. Maalaus oli esillä Roger Fryn järjestämässä Manet and the Post-Impressionists -näyttelyssä, josta se hankittiin Antellin kokoelmiin vuonna 1911.
Vaikutus[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Suomessa tästä Maantiesilta, L'Estaque -maalauksesta otti moni nuori suomalainen taiteilija oppia omiin teoksiinsa. Ainakin Tyko Sallisen, Yrjö Ollilan, Ragnar Ekelundin ja Ilmari Aallon tuotannossa näkyy Cézannen käyttämä maalaustapa. Myös tuon ajan taiteentuntijoissa oli niitä, jotka halusivat tukea taiteilijoita heidän ilmaisussaan. Tällaisia olivat esimerkiksi Sigurd Frosterus sekä Oslon Nasjonalgallerietin johtaja ja Munchin ystävä Jens Thiisil. Viimeksi mainittu myös esitelmöi Helsingissä impressionistista taidetta seuranneista pyrkimyksistä vuonna 1911 ja 1913.
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Timo Huusko:Paul Cézanne: Maantiesilta, L'Estaque. Teoksessa Ateneum- opas. Toim. Timo Huusko. 2007, s.76.