Maakuntain liike
Maakuntain liike (myös Remonttiliike tai Viipurin liike) oli Suomessa vuosina 1931–1932 toiminut kansanliike. Se oli niin sanotuista pulaliikkeistä kaikkein lähimpänä oikeistoradikaalia Lapuan liikettä, ja molempien johdossa oli samoja henkilöitä. Maakuntain liikkeen toiminta keskittyi Viipurin seudulle, vaikka sillä oli kannattajia muuallakin.[1][2]
Maakuntain liikkeen tärkein perustaja oli maanviljelijä Antti Juutilainen.[3] Perustamiseen vaikutti myös dosentti V. F. Johanson, joka tunnettiin toisen lapualaishenkisen pulaliikkeen, Loimaan liikkeen, ”pääideologina”.[2] Siinä missä useimmat pulaliikkeet olivat talonpoikien protestiliikkeittä, Maakuntain liikettä on pidetty lähinnä lapuanliikkeen sivuhaarana.[4]
Maakuntain liike tuli julkisuuteen, kun sen ohjelma hyväksyttiin 22. lokakuuta 1931 Helsingin Ostrobotnialla pidetyssä kokouksessa. Ohjelma oli hyvin oikeistolainen: talonpoikien asemaa oli helpotettava pääasiassa työväestön asemaan kohdistettavilla heikennyksillä, kuten sosiaalilain, työaikalakien ja tapaturmalain muutoksilla, kun taas muiden pulaliikkeiden keskeisimpiin vaatimuksiin kuulunutta pakkohuutokauppojen lopettamista ei mainittu lainkaan. Lisäksi ohjelmassa vaadittiin äänioikeuden kaventamista, ”kommunistien ja sosialistien kiihoitustoiminnan” estämistä, kuolemanrangaistuksen palauttamista käyttöön, puolustuslaitoksen vahvistamista, laittomina lakkautettujen työväenyhdistysten työväentalojen takavarikoimista valtiolle sekä muilutuksista pidätettyjen välitöntä vapauttamista.[2][1] Ohjelman laatimiseen oli osallistunut lapuanliikkeen ja Vapaussodan Rintamamiesten Liiton (VRL) vaikuttajia, joita myös valittiin Maakuntain liikkeen valtuuskuntaan.[2] Valtuuskunnan puheenjohtajaksi tuli 8. marraskuuta E. A. Tuomivaara ja varapuheenjohtajaksi Yrjö Perheentupa, itse liikkeen puheenjohtajaksi Tatu Olkinuora ja varapuheenjohtajaksi Yrjö Raikas. Johtoon kuuluivat myös muun muassa Juutilainen, Vihtori Herttua ja Arne Somersalo.[5]
Ostrobotnian kokouksessa oli mukana myös pohjalaisia, jotka äänestivät ohjelman hyväksymistä vastaan, jättäytyivät saman tien pois Maakuntain liikkeestä ja perustivat niin sanotun Kalajokilaakson pulaliikkeen, joka oli lapualaisvastainen.[6][3]
Maakuntain liike, lapuanliike ja VRL päättivät 21. marraskuuta, että ne toimisivat ”kiinteästi yhdessä”, mutta säilyttäisivät itsenäisyytensä.[2] Lapuanliike hyväksyi marraskuussa itselleen ohjelman, joka oli kopio Maakuntain liikkeen ohjelmasta. Syksyllä 1931 Maakuntain liike myös liitettiin huhuihin lapuanliikkeen mahdollisista vallankaappaussuunnitelmista.[7] Maakuntain liikkeen ensimmäisessä, suljetussa kokouksessa Viipurissa oli tiettävästi vaadittu Suomeen diktatuuria. Eräiden Maakuntain liikkeen henkilöiden katsottiinkin sekaantuneen seuraavana vuonna puhjenneeseen Mäntsälän kapinaan, joten sisäministeriö kielsi sen kokoukset 15. huhtikuuta 1932.[2]
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- ↑ a b Reijo Perälä: Lapuan liike ja sanan mahti, s. 226–227. Pohjois-Suomen historiallinen yhdistys, Rovaniemi 1998.
- ↑ a b c d e f Matti Lackman: Taistelu talonpojasta – Suomen Kommunistisen Puolueen suhde talonpoikaiskysymykseen ja talonpoikaisliikkeisiin 1918–1939, s. 198, 202–203, 384, 396. Kustannusosakeyhtiö Pohjoinen, Oulu 1985.
- ↑ a b Kristidsrörelsen hakuteoksessa Uppslagsverket Finland (2012). (ruotsiksi)
- ↑ Vesa Vares: ”Porvarillinen ja demokraattinen maakunta – Luovutetun Karjalan porvarilliset puolueet 1900-luvun alusta vuoteen 1939”, s. 331 teoksessa Politiikan ja jännitteiden Viipuri 1880–1939 (toim. Anu Koskivirta & Aleksi Mainio). Viipurin Suomalainen Kirjallisuusseura ry, Helsinki 2020. Teoksen verkkoversio
- ↑ Maakuntain Liikkeen johto valittu. Karjalan Sana 13.11.1931, s. 2. Kansalliskirjaston digitaaliset aineistot. Viitattu 6.5.2021.
- ↑ Perälä 1998, s. 254–255.
- ↑ Perälä 1998, s. 246.