Lyijytiosyanaatti
| Lyijytiosyanaatti | |
|---|---|
_thiocyanate.svg) |
|
| Tunnisteet | |
| CAS-numero | |
| PubChem CID | |
| Ominaisuudet | |
| Molekyylikaava | Pb(SCN)2 |
| Moolimassa | 323,39 |
| Ulkomuoto | Kellertävä kiteinen aine |
| Sulamispiste | 190-192 °C (hajoaa)[1] |
| Tiheys | 3,82 g/cm3[2] |
| Liukoisuus veteen | 0,5 g/l (20 °C)[1] |
Lyijytiosyanaatti (Pb(SCN)2) on lyijy- ja tiosyanaatti-ionien muodostama epäorgaaninen ioniyhdiste. Yhdistettä käytetään esimerkiksi tulitikkujen valmistukseen.
Ominaisuudet, valmistus ja käyttö[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Huoneenlämpötilassa lyijytiosyanaatti on kellertävää kiteistä ainetta. Yhdiste liukenee vain hieman veteen ja liukoisuus kasvaa lämpötilan noustessa. Sen sijaan se liukenee typpihappoon tai komplekseja muodostaen ammoniakkiin ja tiosyanaattiliuoksiin. Kuumennettaessa veden ja lyijytiosyanaatin suspensiota muodostuu lyijyhydroksiditiosyanaattia. Lyijytiosyanaatti on monien lyijy-yhdisteiden tavoin myrkyllistä.[1][3][4]
Lyijytiosyanaattia valmistetaan saostamalla lyijynitraatin vesiliuoksesta alkalimetallitiosyanaateilla.[1][3]
- Pb(NO3)2> + 2 NaSCN → Pb(SCN)2 + 2 NaNO3
Lyijytiosyanaattia käytetään käsiaseiden patruunoissa, seoksena antimonitrisulfidin ja kaliumkloraatin kanssa tulitikuissa ja apuaineena tekstiilien värjäyksessä.[1][3][4]
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- ↑ a b c d e Theo H. J. van Hoek: "Thiocyanates, Inorganic", teoksessa Ullmann's Encyclopedia of Industrial Chemistry, John Wiley & Sons, New York, 2000. Vol. 36 s. 625
- ↑ W. M. Haynes, David R. Lide, Thomas J. Bruno: CRC Handbook of Chemistry and Physics, s. 4–71. 93rd edition. CRC Press, 2012. ISBN 978-1-4398-8049-4. Kirja Googlen teoshaussa (viitattu 24.5.2023). (englanniksi)
- ↑ a b c E. M. Karamäki: Epäorgaaniset kemikaalit, s. 396. Kustannusliike Tietoteos, 1983. ISBN 951-9035-61-3.
- ↑ a b Robert A. Lewis: Hawley's Condensed Chemical Dictionary, s. 823. John Wiley & Sons, 2016. ISBN 978-1-1192-6784-3. (englanniksi)