Nature Boy
Nature Boy on eden ahbezin säveltämä kappale, jonka Nat King Cole levytti vuonna 1947. Levy julkaistiin seuraavana vuonna, ja se oli seitsemän viikkoa ensimmäisellä sijalla Billboard-lehden julkaisemalla levynmyyntilistalla. Kappale on tunnusmelodia Joseph Loseyn ohjaamassa elokuvassa Vihreätukkainen poika (1948).[1][2]
Yhdysvaltoihin 1920-luvulla muuttanut säveltäjä Herman Yablokoff kiisteli ahbezin kanssa kappaleen tekijänoikeuksista. Yablokoffin mukaan ”Nature Boy” perustui hänen säveltämäänsä jiddišinkieliseen lauluun Shvayg mayn harts (Be Still My Heart). Kappaleen melodia muistuttaa osin myös Antonín Dvořákin pianokvintettoa nro 2 (Dumka: Andante con moto), johon Dvořák otti vaikutteita tšekkiläisestä kansanmusiikista.[3]
Muita versioita[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
”Nature Boyn” suosio johti lukuisiin cover-versioihin kappaleesta. Ilmestymisvuotenaan 1948 Amerikan muusikoiden liiton (American Federation of Musicians) lakon vuoksi ensimmäiset versiot olivat a capella -versioita ilman soittimia. Colea seurasi Dick Haymesin Decca Recordsille levytetty versio. Se oli parhaimmillaan Billboardin listalla sijalla 11. Myös Frank Sinatra julkaisi kappaleen ilman soittajia ja se oli hänen ainoa äänitteensä lakon aikana. Sinatra korvasi alkuperäisäänitteen jouset Jeff Alexanderin johtamalla kuorolla. Sinatran version julkaisi Columbia Records. Se nousi Billboardin listalle 28. toukokuuta 1948 ja oli parhaimmillaan sijalla seitsemän. Sinatra esitti kappaleen myöhemmin Your Hit Parade -ohjelmassa kuoron ja orkesterin kanssa. RCA Records suunnitteli Perry Comon ja Bing Crosbyn versioita, mutta luopui suunnitelmista lakon vuoksi. Musicraft Records julkaisi Sarah Vaughanin a cappella -version 8. huhtikuuta 1948. Se oli kaupallinen menestys myyden 20 000 levyä ensimmäisenä päivänä nousten Billboardin listalla sijalle 11. The Unnatural Seven -niminen kokoonpano julkaisi kappaleesta parodiaversion ”Serutan Yob”, joka nousi Billboard-listalla sijalle 24. Kappaleen lauluosuuksista vastasivat Karen Tedder ja losangelesilainen DJ Jim Hawthorne.
Vuonna 1955 Miles Davis julkaisi version ”Nature Boysta” yhdessä basisti Charles Mingusin kanssa. Davisin ja Mingusin väliset kiistat toivat kappaleeseen ja levytykseen erityistä jännitettä. Mukana olivat myös Teddy Charles (vibrafoni) ja Elvin Jones (rummut). Bobby Darin julkaisi oman versionsa vuonna 1961 ja se saavutti sijan 24 Britannian singlelistalla. Sanfranciscolainen rockyhtye The Great Society äänitti psykedeelistä rockia edustaneen versionsa vuonna 1965 laulajana Grace Slick. Kappale julkaistiin yhtyeen hajoamisen jälkeen vuonna 1968 julkaistulla albumilla How It Was. Saman vuonna Marvin Gaye julkaisi version Colen tribuuttialbumille A Tribute to the Great Nat "King" Cole. Vuonna 1969 Gandalf levytti ”Nature Boyn” albumilleen.
George Bensonin vuoden 1977 versio nousi Britannian singlelistalla sijalle 26 ja vuonna 1983 soulyhtye Central Linen sijalle 21.
Nat King Colen tytär Natalie Cole julkaisi vuonna 1991 tribuuttialbumin isälleen: Unforgettable... with Love, joka sisälsi myös ”Nature Boyn”. Albumi voitti useita Grammy-palkintoja vuonna 1991.
Peggy Leen versio ”Nature Boysta” äänitettiin jo vuonna 1948, mutta se julkaistiin vasta vuonna 1995 kokoelmalevylle Why Don't You Do Right? Peggy Lee, 1947–1948. Johnny Hartman äänitti version vuonna 1972 ja se julkaistiin vuonna 1995 Blue Noten albumilla For Trane. Samana vuonna ilmestyi myös Abbey Lincolnin versio levyllä A Turtle's Dream.
Celine Dion esitti kappaleen osana ”A New Day...”-konserttejaan Caesars Palacessa Las Vegasissa. Kappale julkaistiin Dionin vuoden 2002 studioalbumilla A New Day Has Come ja vuoden 2004 livealbumilla A New Day... Live in Las Vegas. ”Nature Boy” oli mukana myös Baz Luhrmannin vuoden 2001 musikaalissa Moulin Rouge!, joka inspiroi Dionin ottamaan kappaleen mukaan A New Daylle.
Aaron Neville julkaisi version vuoden 2003 jazzalbumillaan Nature Boy: The Jazz Album. Saman vuoden joulukuussa Harry Connick Jr. julkaisi kappaleesta jouluisen version levyllään Harry for the Holidays. American Idolin kymmenennellä tuotantokaudella kilpailija Casey Abrams esitti ”Nature Boysta” jazzversion, jolle yleisö nopsi antamaan seisaaltaan aplodit. Media kritisoi versiota oudosta sovituksesta.
Tony Bennettin ja Lady Gagan versio[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
.jpg)
Julkaistuaan jazzstandardin ”The Lady Is a Tramp” yhdysvaltalaiset laulajat Tony Bennett ja Lady Gaga alkoivat äänittämään yhteistä jazzalbumia Cheek to Cheek. Äänitykset kestivät New Yorkissa yli vuoden ja soittajina oli jazzmuusikkoja, jotka olivat tehneet aiemminkin yhteistyötä laulajien kanssa. Bennett ja Gaga valitsivat kappaleita Suuresta amerikkalaisesta laulukirjasta (engl. Great American Songbook) mukaan lukien ”Nature Boy”. ”Nature Boy” julkaisin ensimmäisen kerran 16. syyskuuta Lady Gagan Vevo-kanavalla. Lady Gaga twiittasi ennen julkaisua laulun taustoista, levyllä soittaneen huilisti Paul Hornin kuolemasta ja kappaleen säveltäjä ahbezista.
”Nature Boy” saavutti sijan 22 Billboard Jazz Digital Songs -listalla.
Olavi Virran versio[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Olavi Virta levytti Nature Boyn suomeksi nimellä Luonnon poika[4] vuonna 1948 ja Henry Theel nimellä Luonnonlapsi[5] vuonna 1949. Sanoituksen teki Kullervo. Olavi Virta piti kappaletta uransa parhaimpiin kuuluvana levytyksenä.[2] Virta teki vuonna 1961 kappaleesta uuden version Jaakko Salon sovituksena. Kun Virta 1970-luvun alussa yllättäen soitti radion Puhelinlangat laulaa -toivekonserttiin, hän pyysi kuultavakseen juuri Luonnonlapsen.[6] Myöhemmin kappaleen ovat levyttäneet muiden muassa Reijo Taipale vuonna 1975, Pasi Kaunisto vuonna 1976, Anneli Sari vuonna 1978 ja Topi Sorsakoski vuonna 1985.[7]
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- ↑ 78 RPM Record 45worlds. Viitattu 4.6.2021. (englanniksi)
- ↑ a b Nat King Cole: Nature Boy (1948) vintti.yle.fi. Viitattu 4.6.2021.
- ↑ Nature Boy Jewish Telegraphic Agency. Viitattu 4.6.2021. (englanniksi)
- ↑ Luonnon poika (levyn etikettiin painettu nimi) SecondHandSongs. Viitattu 4.6.2021. (englanniksi)
- ↑ Fenno – Suomen Äänitearkisto ry:n levytietokanta 1901–1999 (Decca sd 5073) fenno.musiikkiarkisto.fi. Viitattu 4.6.2021.
- ↑ Lasse Erola: Olavi Virta ja hänen maailmansa, s. 148. Helsinki: Ajatus Kirjat, 2005.
- ↑ Äänitetietokanta: Luonnonlapsi Fono.fi.
