Lumen kaukokartoitus

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun

Lumen kaukokartoitus on lumipeitteen ominaisuuksien havaitsemista laitteilla, jotka eivät ole kosketuksissa itse lumen kanssa; yleensä mittalaitteet kulkevat satelliittien mukana. Tieto lumen alueellisesta jakaumasta eli peitteestä ja lumipeitteen paksuudesta eli lumen syvyydestä on tärkeä meteorologisissa (kuten lämpötilan ennustaminen) ja hydrologisissa sovelluksissa (kuten tulvien tai vesivoiman tuotannon ennustaminen).

Lumipeite[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lumen heijastavuusominaisuudet näkyvän valon, 1.6 mikrometrin ja 3.8 mikrometrin alueilla. Kahdessa alemmassa kuvassa alapilvet näkyvät vaaleampina kuin lumi ja meri.

Lumi sekoittuu helposti pilviin, erityisesti alapilviin, jotka koostuvat vesipisaroista. Lumi on näkyvän valon alueella hyvin heijastavaa, kuten pilvetkin. Myös pitkäaaltoisen lämpösäteilyn alueella lumen ja pilvien kontrasti on usein hyvin pieni. Vaikka yleensä paksut keski- ja yläpilvet ovat yleensä kylmempiä kuin pilvetön pinta, niin talvella tai yöllä alapilvien ja pinnan lämpötilaeroa ei välttämättä ole lainkaan tai pilvet ovat lämpimämpiä kuin pinta.

Lumen erottaminen alapilvistä onnistuu kuitenkin käyttämällä lumen heijastusominaisuuksia lähi-infrapuna-alueella. Oheisessa kuvassa on sama alue Pohjois-Norjasta esitetty tosivärikuvana sekä 1,6 mikrometrin ja 3,8 mikrometrin yksivärikuvina. Pilvien ja lumen kontrasti on selvästi parempi lähi-infrapuna-alueella.

Auringon heijastuvaan valoon perustuvien menetelmien ongelmina on, että pilvet estävät pinnan havaitsemisen ja talvella, jolloin lunta on eniten, päivä on lyhyt ja auringon korkeuskulma on matala.

Lumen syvyys[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lumen syvyyden tai yleensä lumen vesiarvon[1] mittaaminen näkyvän valon tai lämpösäteilyn alueella on hyvin epätarkkaa. Parempiin tuloksiin päästään käyttämällä mikroaaltoaluetta mittaavilla instrumenteilla. Nämä näkevät pilvien lävitse, mutta niiden paikkaerotuskyky on näkyvää valoa ja lähi-infrapunaa käyttäviä instrumentteja heikompi.

Operatiivisia järjestelmiä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • NOAA/NESDIS:n järjestelmä [2]
  • NASAn MODIS-instrumenttiin perustuva järjestelmä [3]
  • SYKEn MODIS-instrumenttiin perustuva järjestelmä [4]
  • EUMETSATin LSA SAF[5]- ja H-SAF[6]-projektien järjestelmät eivät vielä ole operatiivisia.

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]