Lukas Weißhaidinger
| Mitalit | |||
|---|---|---|---|
 Lukas Weißhaidinger Itävallan olympiajoukkueen tiedotteessa 2016. | |||
Maa:  Itävalta
| |||
| Miesten yleisurheilu | |||
 Olympialaiset
| |||
 Pronssia |
Tokio 2020 | kiekonheitto | |
| MM-kilpailut | |||
| Pronssia |
Doha 2019 | kiekonheitto | |
| EM-kilpailut | |||
| Pronssia |
Berliini 2018 | kiekonheitto | |
Lukas Weißhaidinger (s. 20. helmikuuta 1992 Schärding, Ylä-Itävalta[1]) on itävaltalainen kiekonheiton olympia-, MM- ja EM-mitalisti. Hän on kilpaillut arvokisatasolla myös kuulantyönnössä.[2][3]
Weißhaidinger sijoittui Bressanonen alle 18-vuotiaiden MM-kilpailuissa 2009 kuulantyönnössä neljänneksi ja karsiutui kiekonheiton loppukilpailusta. Saman vuoden Euroopan nuorten olympiafestivaaleilla Tampereella hän voitti kultaa sekä kuulantyönnössä (tulos 5-kiloisella kuulalla 20,35) että kiekonheitossa (1,5 kg:n kiekko, tulos 60,94). Monctonin alle 20-vuotiaiden MM-kilpailuissa 2010 hän oli kuulantyönnössä kuudes ja karsiutui kiekonheiton loppukilpailusta.[2][3]
Weißhaidinger voitti Tallinnan alle 20-vuotiaiden EM-kilpailuissa 2011 kultaa kiekonheitossa (1,75 kg:n kiekko, tulos 63,83) ja sijoittui kuulantyönnössä viidenneksi. Göteborgin sisäratojen EM-kilpailuissa 2013 hän karsiutui kuulantyönnön loppukilpailusta. Saman vuoden alle 23-vuotiaiden EM-kilpailuissa Tampereella hän oli kiekossa seitsemäs ja kuulassa yhdestoista.[2][3]
Weißhaidinger karsiutui kuulantyönnön loppukilpailusta Prahan EM-hallikilpailuissa 2015[2][3]. Hän teki kiekonheiton Itävallan ennätyksen 67,24 Schwechatissa 1. elokuuta 2015[3]. Saman vuoden Pekingin MM-kilpailuissa hän karsiutui kiekon loppukilpailusta. Rio de Janeiron olympialaisissa 2016 hän sijoittui kiekonheitossa kuudenneksi tuloksella 64,95. Lontoon MM-kilpailuissa 2017 hän oli kiekossa yhdeksäs.[2][3]
Weißhaidinger paransi kiekonheiton Itävallan ennätystä kahdesti keväällä 2018: hän heitti Santa Cruz de Tenerifellä huhtikuussa tuloksen 68,21 ja Rehlingenissä toukokuussa 68,98[3]. Hän saavutti saman vuoden Berliinin EM-kilpailuissa pronssia tuloksella 65,14[2][3]. Hän sijoittui kolmanneksi myös Dohan MM-kilpailuissa 2019 kolmannen kierroksen heitollaan 66,82[3]. Kesäkuussa 2021 Weißhaidinger paransi Eisenstadtissa Itävallan ennätystä tulokseen 69,04.[3] Tokion olympialaisissa 2021 hän sijoittui kolmanneksi tuloksella 67,07.[4] Kesäkuussa 2022 hän paransi maansa ennätyksen tulokseen 69,11. Eugenen MM-kilpailuissa 2022 hän heitti karsinnassa tuloksen 66,51 mutta jäi loppukilpailussa kymmenenneksi tuloksella 63,98. Saman vuoden Münchenin EM-kilpailuissa hän oli yhdeksäs. Budapestin MM-kilpailuissa 2023 hän sijoittui seitsemänneksi.[2]
Henkilökohtaiset ennätykset[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Ulkoradat[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
| Laji | Tulos | Paikka | Päivä[2][3] |
|---|---|---|---|
| Kuulantyöntö | 19,22 | Andorf | 18. elokuuta 2012 |
| Kiekonheitto | 70,68 NR | Schwechat | 19. toukokuuta 2023 |
Sisäradat[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
| Laji | Tulos | Paikka | Päivä[2][3] |
|---|---|---|---|
| Kuulantyöntö | 19,32 | Linz | 31. tammikuuta 2013 |
| Kiekonheitto | 63,91 | Berliini | 26. tammikuuta 2018 |
NR = maan ennätys
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- ↑ Lukas Weißhaidinger Olympedia. (englanniksi)
- ↑ a b c d e f g h i Lukas Weißhaidinger Kansainvälinen yleisurheiluliitto. (englanniksi)
- ↑ a b c d e f g h i j k l Lukas Weißhaidinger Tilastopaja (vaatii kirjautumisen, maksullinen palvelu). (englanniksi)
- ↑ Treenikaverit Ståhl ja Pettersson kaksoisvoittoon – Thompson-Herah tykitti 10,61 Yleisurheilu.fi. 31.7.2021. Viitattu 2.8.2021.
|
