Luettelo lunta tarkoittavista suomen kielen sanoista

Kohteesta Wikipedia
Siirry navigaatioon Siirry hakuun

Esimerkkejä lunta tarkoittavista suomen kielen sanoista.[1][2][3]

Polannetta Poikajoen Isterinkoskella Muhoksella.
Kantavaa hankea Yli-Iin Isolla Äijönsuolla.
Huhtikuinen lumipyry Oulun Karjasillalla.
  • ajolumi: tuulen kuljettamaa kuivaa lunta
  • jasa, lumenviipymä
  • hanki: paksu maata peittävä lumivaippa tai kantavaksi kovettunut lumivaipan pinta
  • hankiainen: kantavaksi kovettunut lumivaipan pinta (ks. kantohanki, kestohanki, hankikanne, hankikanto)
  • hiutale, (jää)neulanen, (lumi)kide: lumikiteitä; kide-sana on alun perin tarkoittanut juuri lumikidettä
  • huove, höty: leudon sään huokoistama lumi
  • huurre, härmä, kuura: pakkasen ilmankosteudesta eri pintoihin muodostamat kiteet, huurre usein pieniä kiteitä, vrt. huuru, pieniä vesipisaroita, kuura taas isoja
  • höyty, hitva, hile: hyvin pieniä lumikiteitä tai niitä pöllyämässä
  • kalto, kaltto, kallo, jääkallo: jäinen tai iljanteinen kohta tiessä. Jääkallosta on väännetty vaarallisen liukasta talvikeliä tarkoittava nykykielen sana pääkallokeli.
  • kinos: pitkänomainen, usein tuulen muodostama lumikasauma
  • kirsi: osassa länsimurteita hankikannon nimitys
  • kohva: jään päälle nousseen veden ja lumen jäätynyt seos, kohvajää
  • kuurankukka: kuuran muodostama poikkeuksellisen iso kide
  • loska, söltsy: todella vetistä lunta, melkein vettä
  • nietos: tuulisen lumisateen, pyryn tai tuiskun, muodostama kinos
  • nuoska, suojalumi, suvilumi, rääpäkkä, mätälumi, takkala, huove: leudon sään pehmittämä lumi. Eri murteissa tunnetaan eri sanoja.
  • pakkaslumi: vesiarvoltaan pientä ja kevyttä lunta, sään kylmetessä ilmankosteudesta tiivistynyttä lunta
  • polanne: painon alla tiivistynyt ja osin jäätynyt lumikerros, jäinen harjanne tiessä
  • puuteri: jauhemainen lumi (laskettelijoiden käyttämä ilmaisu)
  • riite, riide, riitta, riitto, kerte, kohma, kahma, hyyde: pian maahan sadettuaan jäätynyt räntä, ohut jääkuori lumen pinnalla. Sanojen suuri määrä johtuu eri murteista ja vivahde-eroista.
  • räntä: taivaalta satava vetinen lumi, joka maahan pudotessaan muuttuu sohjoksi
  • sevä: kova hanki erityisesti poronhoidon yhteydessä. Poro ei saa kaivettua sevän läpi jäkälää.
  • siide: hienojakoinen satava lumi tai räntäinen hienojakoinen tihku
  • sohjo: lunta, johon on sekoittunut runsaasti vettä.
  • tiera, tilsa, paakku: kavion- tai kengänpohjaan kertyvä lumipaakku
  • tykkilumi: keinotekoinen lumi, esimerkiksi laskettelurinteiden lumetukseen tehty lumi
  • tykkylumi: puun oksille härmistymällä kerääntynyt lumi
  • vesihyhmä: raskas ja hyvin märkä sohjo tai luminen vesi
  • viti, nattura, utukka, höykkälumi: vastasatanut, kevyt pakkaslumi
  • vuotos: uusi, vastasatanut lumi

Satava lumi

  • sataa akanpalloja/rämpsyä/pakkasenhiveniä/siitettä/jalkarättejä/aanelosia: sataa isoja lumihiutaleita
  • pyry: sakea lumisade
  • tuisku: lumisade voimakkaalla tuulella tai voimakkaan tuulen mukana liikkuva lumi

Jälkiä lumessa

  • aito, jotos, rannio: peura- tai porolauman lumeen polkema painauma
  • latu: hiihdetty ura
  • tola: latu, jonka päälle satanut hieman uutta lunta
  • kieppi, uuttu: metsäkanalinnun lumisuoja

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Suomen sanojen alkuperä: Etymologinen sanakirja. 1, A–K. Päätoimittaja Erkki Itkonen. Suomalaisen Kirjallisuuden Seuran toimituksia 556. Kotimaisten kielten tutkimuskeskuksen julkaisuja 62. Helsinki: Suomalaisen Kirjallisuuden Seura: Kotimaisten kielten tutkimuskeskus, 1992 (2. painos 2001). ISBN 951-717-692-9.
  2. Suomen sanojen alkuperä: Etymologinen sanakirja. 2, L–P. Päätoimittaja Ulla-Maija Kulonen. Helsinki: Suomalaisen Kirjallisuuden Seura: Kotimaisten kielten tutkimuskeskus, 1995 (2. painos 2001). ISBN 951-717-711-9.
  3. Suomen sanojen alkuperä: Etymologinen sanakirja. 3, R–Ö. Päätoimittaja Ulla-Maija Kulonen. Helsinki: Suomalaisen Kirjallisuuden Seura: Kotimaisten kielten tutkimuskeskus, 2000. ISBN 951-717-712-7.

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]