Ruskohämähäkki

Wikipediasta
(Ohjattu sivulta Loxosceles laeta)
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Ruskohämähäkki
Tieteellinen luokittelu
Kunta: Eläinkunta Animalia
Pääjakso: Niveljalkaiset Arthropoda
Luokka: Hämähäkkieläimet Arachnida
Lahko: Hämähäkit Araneae
Heimo: Aavikkohämähäkit Sicariidae
Suku: Loxosceles
Laji: laeta
Kaksiosainen nimi

Loxosceles laeta
(Nicolet, 1849)

Katso myös

  Ruskohämähäkki Wikispeciesissä
  Ruskohämähäkki Commonsissa

Ruskohämähäkki (Loxosceles laeta) on myrkyllinen hämähäkkilaji.

Ulkonäkö ja koko

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Ruskohämähäkki on ruskea, halkaisijaltaan kolmesta neljään senttimetrin kokoinen hämähäkki. Tähän mittaan on laskettu mukaan hämähäkin jalat.

Keskenkasvuinen ruskohämähäkkikoiras, kuvattu 12.10.2016 Helsingin Luonnontieteellisessä museossa
Keskenkasvuinen ruskohämähäkkikoiras, kuvattu 12.10.2016 Helsingin Luonnontieteellisessä museossa. Kuva: Samuli Siltanen[1].

Ruskohämähäkki on yleinen Chilessä ja luonnonvarainen myös Ecuadorissa, Perussa, Argentiinassa, Uruguayssa ja Brasilian etelä- ja itäosissa. Se on levinnyt monille kaupunkialueille Pohjois-Amerikkaan,[2] Australiaan ja Eurooppaan. Helsingin Luonnontieteellisen museon rakennuksen suojissa on elänyt Suomen ainoa tunnettu ruskohämähäkkikanta.[3] Ensimmäiset hämähäkit muuttivat museoon ilmeisesti 1960- tai 1970-luvulla.[4]

Ruskohämähäkki voi selvitä 755 päivän ajan ilman ruokaa.[5]

Vaarallisuus ihmiselle

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Ruskohämähäkki on ihmiselle potentiaalisesti vaarallinen. Sen myrkky sisältää mm. sfingomyeliinifosfodiesteraasia – tietynlaista entsyymiä, joka voi aiheuttaa ihmisillä kudosvaurioita, kuolioita, ja pahimmillaan kuoleman, jos myrkkyä pääsee verenkiertoon saakka. Joitakin ruskohämähäkin puremasta aiheutuneita kuolemantapauksia on raportoitu muun muassa Chilessä. Lievimmillään purema aiheuttaa vain pientä ihoärsytystä, ja purematkin ovat harvinaisia, sillä laji ei ole lainkaan aggressiivinen ja se liikkuu enimmäkseen yöaikaan. [6]

  1. Luonnontieteellisen museon myrkkyhämähäkki vihdoin lähikuvissa yle.fi. 2.11.2016. Viitattu 22.10.2023.
  2. Edwards, G. B. & Skelley, P. E.: Pest Alerts Tallahassee: Florida Department of Agriculture and Consumer Services. Arkistoitu 1.4.2009. Viitattu 6.2.2009. (englanniksi)
  3. Heikkinen, Mikko-Pekka: Suomen myrkyllisin hämähäkki on häviämässä Helsingin Sanomat. 6.2.2009. Helsinki: Sanoma Media Finland Oy. Arkistoitu 9.2.2009. Viitattu 6.2.2009.
  4. Susi, Pauliina: Araknofobiasta araknofiliaan Yliopisto-lehti. 1996. Helsinki: Helsingin yliopisto. Arkistoitu 16.4.2010. Viitattu 6.2.2009.
  5. Lowrie, D.C.: Starvation Longevity of Loxosceles Laeta (Nicolet) (Araneae). Entomological News, Helmikuu 1979. The American Entomological Society. http://biodiversitylibrary.org/page/2693514#page/430/mode/1up.
  6. Veikka Niemi: Tiesitkö? Helsingin Luonnontieteellisessä museossa vilisee eksoottisia myrkkyhämähäkkejä, jotka asettuivat taloksi lähes 60 vuotta sitten Tekniikan Maailma. 6.9.2022. Viitattu 10.9.2022.

Aiheesta muualla

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]